ANTSAN LAIFFII

Joulu — ilon ja surun juhla

 

 

Eräänä iltana kaupassa, meidän edessä kassajonossa oli nainen. Meillä oli vähän kiire ja minä tuskailin, kun hän yritti jutella myyjän kanssa. En ajatellut kuin itseäni ja sitä, että halusin joutua pari minuuttia nopeammin kaupasta.

Nainen yritti jutella myyjälle, mutta hän oli kovin vaivaantunut ja yritti väkisin jotain kommunikoida. Lopulta hän päätti keskustelun virallisiin toimituksiin. Nainen maksoi verkkaisesti ja yritti vähän jutella myyjälle. Tässä vaiheessa myyjä käänsi katseen pois tilanteesta ja alkoi piippailla meidän ostoksia.

Nainen oli elämää nähnyt. Hän ei ollut huoliteltu eikä hän näyttänyt kovin hyvinvoivalta. Hän osti olutta ja kaikenlaista herkkua joulua varten.

Nainen toimi hitaasti, mutta lopulta oli meidän vuoro. Minä menin suoraan pakkaamaan ja vaimo jäi maksamaan. Nainen alkoi jutella minulle. Kuuntelin mitä asiaa. Hän kirosi aluksi muovipussin, jota on vaikea saada auki ilman hanskoja. Tarjosin apua, mutta samalla hetkellä hän sai sen auki. Nainen alkoi pakkaamaan ostoksiaan. Samalla hän tuumasi ääneen tai minulle, että “aina tulee ostettua jouluksi paljon kaikenlaista, vaikka ei se tytär taida taaskaan tulla perheineen kylään. Suurimman osan näistäkin joudun taas heittämään roskiin joulun jälkeen. Eihän tätä määrää yksin syö”.

Siinä hetkessä olin jo pakannut kaiken. Toivotin naiselle hyvää joulua ja käännyimme vaimon kanssa omille teillemme. Vaimo kuuli myös naisen sanat ja pohdimme sitten yksinäisyyttä. Hän heitti ajatuksen, että voisimme joskus tarjota yksinäiselle ihmiselle jouluna seuraa. Minä en lämmennyt ajatukselle vaan minun ennakkoluuloni heräsivät ja kuvittelin jo sata määrin erilaisia kauhuskenaarioita. Onneksi vaimo tarkoittikin, että sitten ehkä joskus, kun lapset kasvavat isoksi. Huokasin helpotuksesta, koska juuri lasten turvallisuus oli päällimmäinen huoleni.

Silti jään miettimään tapaamaani naista. Mietin, mikä syy voi olla takana, kun tytär ei tule, vaikka nainen selvästi odottaa häntä kylään. Onko syynä se olut tai alkoholi? Mielenterveys? Syitä voi olla monia. Mikä ikinä se syy onkaan, niin minua silti riistää rinnasta. Pelkkä ajatus tuosta naisen tuskasta, ettei saa halutessaan kohdata omia läheisiään, tekee minut surulliseksi. Yksinäisyys, jota hän ei ole itse valinnut, vaan se on ehkä seurausta monista asioista. Voin vain arvailla.

Mietin omalle kohdalleni, että olisinko yhtään parempi ihminen kuin tuon naisen tytär. Voi olla, että en. Kaikilla meillä on sietokyky ja omia läheisiään kohtaan se raja on todella korkea. Siksi mietin, mitä se voi olla, että ei äitiään voi mennä katsomaan. Sietokyvyn rajat on ylitetty pahasti.

Ehkä tytär on jo kaiken tehnyt omilla resursseillaan auttaakseen tai pelastaakseen tilanteen, mutta se ei ole riittänyt. Asiat ovat vain menneet, niin kuin ovat. Edelleen voin vain arvailla.

Silti en voi olla miettimättä niitä yksinäisiä ihmisiä. Ajatus heidän kaipuun määrästä läheisiään kohtaan saa minut surulliseksi. Kaipuu voi olla kummankin suuntaista, mutta heidän välissään on jotain, mikä estää lähestymästä.

Minulla ei ole ratkaisua yksinäisyyden ongelmaan. Toivoisin vain jokaisen löytävän itselleen mukavan joulun. Vaikka elämme yhtä vuoden suurinta juhlan aikaa, niin samaan aikaan se voi olla suurinta surun aikaa.

Toivon kaikille hyvää joulua!

Tags
Close