Elämä on juhla!

”On helppoa kirjoittaa kauniita sanoja, kun ei ole oikeasti läsnä.”

Tammikuu on lupausten  ja uusien alkujen aikaa. Minä henkilökohtaisesti pidän muutoksista. Mikäpä tässä elämässä olisikaan yhtä pysyvämpää, kuin muutos. Ilman muutosta ei opi, ei tapahdu kasvua suuntaan eikä toiseen. Rakastan sitä tunnetta, kun tunnen muutosten tuulten puhaltavan. Se useimmiten aiheuttaa hiukan pelonsekaisiakin tunteita, mutta samalla kutittaa vatsan pohjassa. Toisaalta vihaan tammikuuta, se on niin pitkä kuin nälkävuosi. On pimeää, on kylmää, tuntuu ettei tammikuu loppuisi koskaan. Tammikuu on vähän niin kuin välitila, helmikuussa alkaa todellinen elämäSitä suuremmalla syyllä on tammikuu aivan loistavaa aikaa hieman käpertyä miettimään mitä tulevalta vuodelta haluaa? Tammikuu on aikaa, jolloin voi hyvällä omallatunnolla vetäytyä ihmissuhteista hiukan tauolle.

Viime vuosi herätti miettimään kuinka vaikeaa on ottaa vastaan kiitos tai kehu.  Joku kertoo kuinka hyvää työtä olet tehnyt, kuinka hyvältä tänään näytät, kuinka olet erityisen toimelias tai muuta vastaavaa? Me suomalaiset useimmiten mutisemme, vähättelemme itseämme ja vaivaannumme. Voisiko sen kehun sen sijaan ottaa vastaan kiitoksella?  Ei se oma sädekehä siitä liian kiiltäväksi muutu.  Sosiaalisen median aikana kehuja annetaan kyllä viestitse. On helppoa kirjoittaa kauniita sanoja, kun ei ole oikeasti läsnä. Tosielämässä kaikki ei menekään kuin kirjoitettu. Joskus negatiivisen palautteen antaminen tuntuu paljon helpommalta.

 

Tahtoisin tulevana vuonna viljellä kehuja oikein urakalla.  Kuinka hyvältä kehut todella tuntuvatvaikka siinä hetkessä kuulet vähätteleväsi itseäsi. Ne lämmittävät käydyn keskustelun jälkeentai viimeistään siinä vaiheessa kun vastatuuli puhaltaa ja itsekritiikin ajatukset nostavat päätään. Miltä näyttää lapsi joka tuo vanhemmalla piirustuksen näytilleSe ei ehkä ole taiteellisuudessaan maailman kärkiluokkaa, mutta lapsen vanhempana katsot sitä kuin suurinta aarretta, ja kehut kuinka hieno se onkaan. Lapsen voi nähdä oikein hehkuvan onnentunteesta. Aikuisistakin voi tuntua samalta jos osaa ottaa kehun vastaan, vaikka kehollinen habitus ei enää lapsen onnentunteeseen ehkä olekaan verrattavissa.

Aivan turhaa säästellä kehuja. Sano se ääneen, kun tuntuu että aidolle kehulle on aika. Älä epäröi ja mieti kehtaatko, tai onko tämä sopivaa? Vannon että vuoden 2016 aikana oli kymmeniä kertoja, jolloin halusin antaa kiitosta tai kehuja, mutta järjetön mieleni heitti kapuloita rattaisiin. Mieli on keksinyt lukemattomia syitä miksi jättää kehut antamatta. Mahtuuhan kehuihin varmasti myös niin kutsuttua sanahelinää. Sellaisen tunnistaa helposti, tiedättehän, teeskentelyn. Aito kehu lähtee syvältä ihmisyydestä. Ehkä näet toisessa jotain mitä tämä ei itse ole tullut ajatelleeksi. Sano se ääneenTässä maailmassa aitoja kehuja tarvitaan.

Joka ikinen päivä uutismyllystä sataa surullisia uutisia.Murehtimalla en muuta mitään. Mutta jokainen meistä voi ainakin omassa ympäristössään vaikuttaa kanssaeläjien elämään, nostattaen positiivisemmaksi tunnetiloja joissa elämmeViljellään hyvää, jaetaan ne kauneimmat kiitokset vaikka täysin vieraalle ihmiselle. Saatat yllättyä miten pitkälle kehu tai kiitos voikaan arkielämässä kantaa. Jos jokainen meistä tekisi jonkinlaisen kehulupauksen, voisi tuleva vuotemme olla hiukan valoisampi.

Luvataanko kaikki, että vuoden 2017 aikana emme sulje sanaista arkkuamme

ainakaan kohteliaisuuksien ja kehujen osalta?

Tags

Related Articles

Close