Elämä on juhla!

Pakanalliset syysmessut 2017

Pakanalliset syysmessut järjestettiin tänä vuonna toista kertaa Helsingin Kattilahallissa. Kaksipäiväisten Messujen tarkoituksena on tuoda yleisölle tietoa kansanperinteistä, suomalaisuuden juurista sekä niiden kanssa käsikädessä kulkevista luonnonuskonnoista ja pakanallisuuden suuntauksista.

Minulla oli ilo käydä tutustumassa messutarjontaan ensimmäistä kertaa. Kattilahallin puitteet olivat juuri kuin tehty sitä varten – hämyinen vanha halli loi tunnelmaa. Luentoja ja työpajoja oli tarjolla runsaasti ja innostunein kävijä saisikin varmasti kokonaisen viikonlopun kulumaan hujauksessa. Valitettavasti itselläni ei ollut mahdollisuutta viettää messuilla kuin lauantai, mutta voin taata että kannattaa seuraavana vuonna varata kokonainen viikonloppu messuille.

Kukkavuoren lämpöä ja elämänenergiaa huokuva pariskunta kertoi omasta tiestään, paluusta takaisin juurille. Kukkavuoren isäntä kertoo, Shamanismi ei ole uskontoa, eikä jotain joka löydetään vaan jotain joka on aina ollut. Se on elämäntapa, joka on aikoinaan tullut oppina isältä pojalle. Lapsuuden perintönä syntynyt vahva luontosuhde herätti 15 vuoden insinööriuran jälkeen. Pariskunta kertoo pyrkimyksestään omavaraisuuteen, luontoa kunnioittavaan elämäntapaan. Käsillä tekemisen taito näkyy upeissa Mielikki-koruissa, kudontatöissä ja shamaanirummuissa. Nämä kaikki ovat luonnonmateriaaleista valmistettuja mm. Shamaanirumpujen värjäykseen tarvittavat aineet poimitaan itse suoraan luonnosta. Keski-Suomessa asuva pariskunta on opiskellut mm. Susanna Aarnion opissa ja jakaa oppejaan päivä- ja viikonloppukurssien merkeissä. Katso lisää sivulta www.kukkavuori.fi 

Messuhalliin sisään astuessa ensimmäisenä näkyi erilaisia alttareita. Alttareita käytetään vielä tänäkin päivänä eri uskontojen piirissä. Vuosikymmeniä sitten kuitenkin oli varsin yleistä, että mm. Kekrin eli satokauden loppumisen ja uuden vuoden alkamisen kunniaksi oli useammassakin torpassa jonkinlaista alttaria ja uhrilahjaa. Kekriä juhlittiin ilon ja yltäkylläisyyden juhlana.

Valokuvataiteilija Silja-Riikka Seppälän näyttely oli arvoisellaan paikalla. Taiteilija yhdistää teoksissaan subjektiivisen alitajuntansa pelkoineen sekä unelmineen, suomalaiseen folkloristiikan väkevän symboliikan voimin. Mielestäni teokset olivat hätkähdyttävän syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan luotaavia. Luonto, ikiaikainen voima.

Taiteilija, veistäjä ja nukentekijä Lauri Pitkänen opiskelee taidekasvatusta Lapin yliopistosta. Kysyttäessä mistä syntyy inspiraatio peikkojen valokuvaukseen luonnossa hän kiteyttää vastauksen yhteen lauseeseen ” Se tunne mikä itselle syntyy metsässä”. Peikot syntyvät Laurin käsissä aina puisen rungon veistämisestä nahkaisiin käsinommeltuihin nahkatossuihin asti.  Käy katsomassa lisää tästä .

Messuilla oli mahdollisuus kurkata oman elämän menneisyyteen sekä tulevaisuuteen. Päätin skeptisyydestäni huolimatta antaa mahdollisuuden selvännäkijä Seija Laukkasen tulkinnalle. Hämmästyttävää kyllä, Seija löysi epäilyksistäni huolimatta asioita joita vain itse saatoin tietää. Tulevaisuus onkin sitten yllätys, mitä tämä uusi aikakausi tuo tullessaan.

Messulauantain ylivoimaisesti innostavin ja inspiroivin workshop oli Chilestä lähtöisin olevan tanssi- ja ympäristötaiteilija Gabrielan, joka toimii myös kehoterapeuttina sekä joogaopettajana, ohjaama transsitanssi. Transsitanssi on jotain mihin ei tarvitse tanssitaitoa. Tanssissa luodaan jotain yhdessä ryhmän kanssa. Gabrielan sanoin:” Tanssinkyky on meille alkukantainen, ja se löytyy meidän joka ikisestä solusta. Kaikki voivat, osaavat ja tarvitsevat tanssia. Se on nykymaailmalle enemmän kuin koskaan tarpeellista, että herätämme tanssin voima. Yhdessä, me kaikki. ”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tags

Related Articles

Close