Elämä on juhla!

Perseilyä

Instagram, Tinder, Facebook, mitä näitä nyt on? Nauratti hirveästi jokin aika sitten kuunnellessani radiota, jossa toimittaja tiesi kertoa että Kielitoimisto tulee lisäämään vuoden alussa sanakirjaan uuden sanan.

Perseillä.

Tämä on ollut tuttu sana vuosia, ja omasta suustanikin olen sen kuullut tulevan kymmeniä, ellei satoja kertoja.
Tässä en kuitenkaan tule käsittelemään sanaa sen varsinaisessa merkityksessä, tai oikeastaan kyllä.
Hämmästyin hurjasti hiljattain kun rekisteröidyin Instagramiin vihdoin – tulen vähän jälkijunassa.

Mutta onko oikeasti niin, että nuorten naisten kuvatuin kehonosa on perse?

Siis ihan ne perskannikat itsessään. Kuvissa kannikat asetellaan näkyvästi tyrkylle. Belfiekuvien ammattilaiset osaavat oikeat kuvakulmat. Tokihan hyvin treenatut persposket on kaunista katsottavaa. Hiukan haluaisin itsellenikin sellaiset terhakat pakarat, mutta olen laiska.
Inhoan kyykätä, puhumattakaan niistä palautumispäivistä pakaratreenin jälkeen. Arvostan siinä mielessä kovasti paljon, sillä duuni pyöreiden isojen pakaroiden saavuttamiseksi todella vaatii kovaa työtä. Varmasti leimaannun nyt kukkahattutädiksi, mutta menköön.
Itse mietin tätä kolmen tytön äitinä. Havaitsin jo pari vuotta sitten ottaessani lasten kanssa yhteiskuvaa, että yksi tyttäristäni oli selkeästi vääntäytynyt kuvassa kummallisesti takapuoli törölle. Ja ne huulet. Ihan kunnon ”duckface”. Silloin nauratti, ei naurata enää.
Vanhempana olen vastuussa lapseni netin käytöstä. Kaikkea on kuitenkin mahdotonta kontrolloida.

Perseet ovat silmillä kokoajan.

Tästäkin perseilystä on käyty monta keskustelua, kun kohta 12v on huolissaan onko hän riittävän nätti, ja kun peppukin on niin pieni.
Elämme maailmaa jossa itsetuntoa rakennetaan tykkäysten perusteella.
Kyllä, peppukuvat saavat tykkäyksiä. Mitä tyrkympi, sen herkumpi.
Millaisia kuvia katsomme 50 vuoden päästä? Onko lapsenlapsillamme satoja kuvia isoäitinsä pyllystä?
Kehonmuokkaus treenaamalla on kyllä myöskin taidetta, kehotaidetta. Taidehan on kaikenaikaa laajenevaa, ja taidetta voi jokainen tulkita tavallaan. En osaa sanoa mitä tämä ”belfietaide” tulee ihmismielissä vielä saavuttamaan.
Äitinä olen huolissani, vaikka kaikkeni yritänkin tehdä, jotta lapseni oppisivat rakentamaan itsetuntonsa muuallekin kuin takapuoleen.

Nähtäväksi jää, vaipuuko belfietaide unholaan, ja mikä on seuraava kehotaiteen villitys.

Outi

Tags

Related Articles

Close