Lukijan tarinat

Lukijan tarina – Juhannusyö

On aurinkoinen kesäkuun päivä, elämme vuotta 2017. Tapaan kahvilassa 33 vuotiaan Sannan, joka haluaa kertoa minulle tarinansa kahdenkymmenen vuoden takaa.  – Mennään suoraan asiaa. Kerranhan se kirpaisee, Sanna sanoo naurahtaen ja aloittaa kertomaan tarinaansa,

– Meillä on iso sukutila, johon kuuluu päätalo ja monia pieniä aittoja. Siellä vietimme lapsuudessani kesälomia ja viikonloppuja, siihen asti kunnes täytin 12 vuotta.  20 vuotta sitten olimme jälleen siellä viettämässä juhannusta. Vanhemmat ottivat vähän ilojuomaa, me lapset pyörimme mukana pelaten itse keksimiä seurapelejä. Minulla on kolme suunnilleen samanikäistä serkkua kuin minä, pari heistä oli tuona juhannuksena muualla. Nukuin yksin aitassa, johon kömmin viimeisten valveilla olevien joukossa. Sanna katsoo ikkunasta ulos ja  huokaisee jatkaen, en tiedä kauanko nukuin, mutta heräsin siihen kun joku koskettelee minua vatsaan ja jalkojeni välistä.  Käännyin ympäri ja näin noin 40 vuotiaan setäni umpihumalassa. Ennen kuin kerkesin tehdä mitään hän laittoi kätensä suuni eteen. Painoi minut vasten patjaan ja käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Hän oli joka puolella ja joka paikassa. Ajantaju katosi katosi täysin, tuntui siltä, ettei se loppuisi koskaan. Ennen poistumistaan setäni totesi, että tästä ei sitten puhuta kenellekään.

– Enkä minä puhunut.

Sanna kertoo ääni väristen, että tuon yön jälkeen vanhemmat huomasivat tyttärensä sulkeutuneen. Äiti yritti jutella ja kysellä oliko kavereiden kanssa sattunut jotain, tai olinko yksinäinen koska he olivat töissä ja minä veljeni kanssa kaksin kesän kotona.  – Kuulin välillä kun äiti kyseli isältä, että pitäisikö heidän viedä minut jonnekin perheneuvolaan.

Koulun alettua arki taas alkoi, oli työt ja koulut. Äitikin vähän jo hellitti Sannan tarkkailun.

– Kyllä minä vielä sen ala-asteen viimeisen luokan pärjäsin. Yläasteelle kun menin, tyttöjen elämä tuntui pyörivän vain sen ympärillä, että pojat kiinnostuisivat heistä. Minua se lähinnä ahdisti, ja päädyinkin vanhempien oppilaiden seuraan. Yritin jo tuossa iässä turruttaa ahdistukseni päihteillä. Päädyin koulukuraattorin juttusille, mutta eihän se mitään auttanut. Tuntui siltä, kuin elämäni olisi ollut jarruton auto joka syöksyy kohti metsää.

Sannan mukaan sietämättömintä oli kuitenkin se, että joka loma ja useina muina viikonloppuina vanhemmat pakottivat hänet mukaansa mökille. He eivät ymmärtäneet ollenkaan, miksi tytär ei enää halunnut sinne.

-En osannut perustella tarpeeksi hyvin välttääkseni lomia. Reissuilla pidin huolen, etten ole setäni kanssa kaksin missään, mutta en voinut kuitenkaan olla näkemättä hänen paljon puhuvia katseita.

Nuoren tytön ahdistus vain kasvoi, ja viha elämää kohtaan alkoi näkymään itsetuhoisena ja aggressiivisena käytöksenä.

– Ollessani 15 vuotias päätin, että nyt tämä paska saa riittää. Hommasin viinaa ja epämääräisiä lääkkeitä, aikomuksena tappaa itseni. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt, vaan heräsin vatsahuuhtelun jälkeen Pohjois-Savossa sijaitsevan pikkukaupungin aluesairaalassa. Kun avasin silmäni näin äitini itkevän vieressä, ja isäni tuijottavan ikkunasta haudanvakavana.

Pitkien keskusteluiden jälkeen Sanna päätti kertoa vanhemmilleen sekä lääkärille mitä oli tapahtunut kolmea vuotta aiemmin.

– Se oli kamalaa. Vanhempani järkyttyivät. Isälleni varsinkin asia oli todella paha paikka, olihan kyse hänen veljestään, joka oli ollut hänelle todella tärkeä. Isäni kuitenkin lähti siltä seisomalta käymään veljensä luona, se jäi heidän viimeiseksi keskustelukseen. Sain keskusteluapua, ja uskalsin tehdä vanhempieni avustuksella rikosilmoituksen. Mies on niin sanotusti tunnettu liikemies kotiseudullamme. Kuulusteluiden alkaessa ja oikeudenkäynnin ollessa käynnissä juorut levisivät, vaikka juttu käsiteltiinkin suljetuin ovin ja salassapitovelvollisuus on useita vuosia. Hyvin useat pahat kielet kuiskuttelivat, että olin huomionkipeä teini joka haluaa kostaa jotain. Todisteita oli kuitenkin tarpeeksi, ja mies sai nimellisen määrän ehdollista sekä korvauksia maksettavakseen.

Sanna pyyhkäisee kyyneleen poskeltaan ja jatkaa,

-Nyt kun on hyväksikäytöstä on kulunut kaksikymmentä vuotta, on setäni sekä hänen läheistensä elämä palautunut normaaliksi. Näinhän se taitaa aina mennä, aikansa ihmiset puhuvat ja spekuloivat, juoruavat ja lopulta unohtavat.  Minä en ole unohtanut, en ole voinut.  Minä en asu enää synnyinseudullani, mutta käyn aika ajoin.  Viime kesänä törmäsin setäni vaimoon, joka sähisi minulle, etteikö olisi jo aika unohtaa koko asian, kun on niin vanha juttu. Kuulin vanhemmiltani, että setäni ja hänen vaimonsa olivat yrittäneet hieroa sopua heidän kanssaan. Olen onnellinen siitä, ettei vanhempani kääntäneet minulle selkäänsä.

– On käsittämätöntä, kuinka pieniä tuomiota näissä tapauksissa tekijät saavat. Heidän päätään oikein silitellään, Sanna puuskahtaa puristaen kahvikuppiaan ja pohtii, että ajatteliko kukaan hänen elämäänsä.

– Elämäni on ollut yhtä terapiaa ja ahdistusta. Käyn tälläkin hetkellä psykoterapiassa, olen käynyt vuosia. Viimeisin parisuhteeni loppui, kun minusta tuntui, että miesystäväni alkoi muistuttamaan setääni ja niinkin luonnollinen asia kuin seksi alkoi kuvottamaan minua.

– Ehkä moni ei ymmärrä sitä, miten tällainen asia voi näin kokonaisvaltaisesti pilata ihmisen elämän. Ehkä tämä on pieni asia jonkun mielestä, jonkun sellaisen jonka koskemattomuutta ei viety ilman lupaa. Olen joutunut selittelemään ja häpeämään sitä, että tämä vaikuttaa näin edelleenkin minuun näin, vaikka enhän minä tehnyt mitään väärää. Vietin lapsuuttani turvallisessa paikassa sukulaisteni kanssa. Vanhemmat varoittavat lapsiaan, ettei vieraille saa puhua, mutta se pahuus  voikin löytyä niiden ystävällisten kasvojen takaa jotka olet tuntenut koko ikäsi.

 

 

 

 

Tags

Related Articles

Close