Mahdottomuuksia ennen aamiaista

Kirosanana ruuhkavuodet

Ruuhkavuodet. Voiko ärsyttävämpää sanaa ollakaan? Mitä ne ovat? Miksi niistä puhutaan aina niin paljon?

Kerta toisensa jälkeen törmään toteamukseen: ”Teillä nyt vaan on niin paljon kaikkea”. Haraan vastaan. En näe, että elämä olisi mitenkään sen kummallisempaa kuin ennenkään. Jossain kohtaa alkaa kuitenkin raja tulla vastaan. Alan ymmärtää. Ai tästä syystä nitä kutsutaan ruuhkavuosiksi?

Meillä on ihan tavallinen maanantaipäivä. On kesäloma kylläkin, joten kaikki lapset ovat kotona. Nukun aamulla yhdeksään ja herään hiljaiseen kämppään. Kuvittelen valheellisesti, että muut nukkuvat vielä. Ei. Esikoinen istuu sohvalla ja tuijottaa puhelinta. Isompi poika istuu keittiössä ja tekee aivan samaa. Ilmankos on hiljaista. Sentään nuorempi tyttö ja Hukkis nukkuvat. Kehoitan valveilla olevia huolehtimaan pikkuveljestä ja lähden asioille.

Reissu venähtää. Ensin istun tunnin labrassa odottamassa, että hoitaja rei’ittää käteni. Iltapäivällä tulee viestiä, että maksa-arvo on laskenut, kuten toivottiinkin. Labran jälkeen kiisin apuvälinekeskukselle hakemaan Hukkiksen hoitotarvikkeita, joita olikin taas melkoinen kuorma.

Sitten piipahdin kirppiksellä iskemässä 50% tarjouslapun myyntipöytään, jotta mahdollisimman vähän rojua tarvitsisi kantaa takaisin kotiin perjantaina. Kirppikseltä ajoin Hankkijalle ja lastasin autoon 20kg puruja, 30kg koiranruokaa ja muutaman kilon marsujen pöperöä.

Koirien pöperöiden jälkeen oli vuorossa ihmisten pöperöt. Lidlistä raahasin autoon kuusi muovikassillista tavaraa, kun jääkaappi viime viikkoisen reissun jälkeen oli aika tyhjä. Viimeistään purkaessani kaikkea tätä autosta kotiin, mieleeni juolahti ajatus – kyllä me taidetaan aika suurperhe olla.

Kotona yritin udella ipanoilta mitä tänään syötäisiin. Vasta kolmas osasi kertoa vastauksen. Neljäs haukkaa hampurilaisesta palasen samalla, kun vatsa täyttyy letkulla. Ruuan jälkeen jatkui projekti nuoremman tytön huoneessa. Vaihdoimme pari kuukautta sitten makuuhuoneiden järjestystä ja tyttö ei oikein innostunut pikkuveljen tapeteista, jotka oli koristeltu Turtles-tarroin. Nyt sitten revimme tapetteja huoneesta ja maalaushommat aloitetaan pikimmiten. Esikoinen ja vanhin poika käyttävät koiria ulkona. Välillä pidetään Pinkumin kesäprojektin palaveria ja hätyytellään näyttelijöitä viesteillä.

Neljän aikoihin irtisanoin itseni tapettityömaalta ja istuin koneelle taittamaan erästä kirjaprojektia loppuun. Viiden aikaan totean, että on pakko laittaa nuorimmalle letkuruoka taas tippumaan ja lasagnet uuniin. Valmislasagnet. Olen PahisÄiti, mutta en pode yhtään huonoa omaatuntoa siitä. Lasagnemme tekee joku muu, siksi minulla on nyt aikaa kirjajutuille. PahisÄidin-leimaa korosti vielä se, että pistin lasagnet uuniin liian myöhään. Futaaja-poika joutui tyytymään valmishampurilaiseen ennen treeneihin lähtöä, koska lasagnet eivät vain ehtineet ajoissa. Mutta mies ja poika ehtivät treeneihin, joten se lienee tärkeintä.

Saan kirjan taitettua loppuun ja patistan nuoremman tytön tekemään viimeistä oikolukua. Siivoan vähän – suomeksi sanottuna raivaan eteisestä koiranruokasäkit, purupaalin ja pojan hoitotarviketavarat pois. Istun koneelle ja kirjoitan blogia. Iltaohjelmassa näyttäisi lukevan koiralenkki Pinkumin seuraavan lyhytelokuvan yhdelle kuvauspaikalle ja elokuvaa perheen kera. Nukkumaan päästään joskus – mutta nythän on kesä.

Niin. Me ollaan lomalla nyt. Kuulisittepa millaista se arki oikeasti on :D.

 

PS. Sanovat ettei suurperheen äiti saa teetään/kahviaan koskaan lämpimänä. Niin. Meillä saa. Tänään jopa collie päätti lämmittää äidin teetä istumalla mukissa. Tee ja koira olivat kutakuinkin tuossa:

Tags

Related Articles

Close