Mahdottomuuksia ennen aamiaista

Mitä sanot, kun joku lähelläsi saa vauvan?

Minulla on viisi lasta. Kaikki suunnattoman ihania ja rakkaita.

Jo kolmannen lapsen kohdalla viimeistään aloin ymmärtää, että lastensaaminen on asia, joka ainakin joidenkin mielestä kuuluu koko lähipiirille ja sitä saa kommentoida vapaasti miten tahtoo.

Kun pariskunnalla ei ole lapsia, kysellään armotta: Koskas te teette sen ensimmäisen murun? Tähän ei tunnu suuremmin vaikuttavan se, että viime vuosina lapsettomuutta on yritetty tuoda paljon esille. Saada ihmisiä ymmärtämään, että kaikki nyt eivät vaan saa lapsia – ja osa ei edes halua.

Kun eka lapsi on saatu puserrettua maailmaan, kyselyt jatkuvat. ”Kyllähän teidän tarttee sille sisarus tehdä”. Lisäksi vanhanaikainen sukupuoli-ajattelu elää yhä vahvana. Tuoreen lapsen vanhemmat saattavat kuulla, että ”Kai te vielä sen tytön/pojan teette”.

Kolmannen lapsen kohdalla alkaa kuulua huokailua: ”Ette kai te nyt enää”. Mulle jopa neuvolan terveydenhoitaja totesi kolmatta odottaessani: ”Ei sitä maailmaa tartte yksin täyttää”.

Nää jutut lienevät monelle tuttuja. Vasta kuitenkin nyt, erityislapseni synnyttyä, alan ymmärtää miten vaikea taiteenlaji tämä toisten lapsiuutisten kommentointi on. Miten olla riittävän herkillä tuntosarvilla liikkeellä, että osaa valita oikean lähestymistavan.

Raskausaikana kerroin eräälle ystävälleni siitä, että meille on syntymässä down-lapsi. Sain vastaukseksi: ”Voi paska”. Jostain syystä tuon kommentin jälkeen emme suuremmin ole olleet tekemisissä.

Pari päivää sitten kerroin eräälle tutulle, jonka uskoin ymmärtävän, elämän hassuista sattumista. Siitä, että esikoinen päätti lähteä seurakunnan kehitysvammaistyöhön mukaan ja opetella viittomaan ja – tadaa! Nyt meillä on down-lapsi. Hän, jolle kerroin, meni hyvin pahoittelevan näköiseksi eikä selvästi tiennyt mitä sanoa, vaikka minä yritin parhaani mukaan kertoa, että meillä on kaikki hyvin ja olemme onnellisia siitä, että meillä on tämä lauma.

Siinä tilanteessa tajusin miten vaikeaa voi olla löytää oikeita sanoja. Jonkun toisen maailma voi olla täysin säröillä, kun ei syntynytkään paperilla täydellistä kympin vauvaa.

Ja sitten taas on meitä, jotka olemme vaan aivan yksinkertaisen onnellisia siitä, että meillä on totaalisen täydellinen pieni ihme, tyttö, jota rakastamme niin, että sydän pakahtuu. Me ei kaivata pahoittelua, ei surkuttelua. Niille ei ole tarvetta.

Mä haluan puhua ihan tavallisia vauvajuttuja. Ja on olemassa yksi lause, joka sopii hyvin, sai sitä sitten ekan, viidennen tai vammaisen lapsen.

 

Arvaatko mikä se on?

ONNEKSI OLKOON ❤️.

Tags

Related Articles

Close