Nyt!

Älä konmarita muistojasi!

 

Pian sen jälkeen, kun japanilainen Marie Kondo julkaisi huikeaan suosioon nousseen KonMari-kirjansa, täyttyivät roskalavat turhista tavaroista ja Facebook ”marittajien” fani- ja vertaistukiryhmistä. KonMari-menetelmään kuuluu käydä läpi kaikki kotisi tavarat yksi kerrallaan, ja pohtia ”pirskahteleeko” se. Onko tästä tavarasta sinulle nyt hyötyä, tuottaako se sinulle iloa? Ja jäljelle jäävät vain tavarat joita tällä hetkellä tarvitse, ja jotka tuottavat sinulle mielihyvää.

 

KonMaritus on eittämättä tuonut muassaan paljon hyvääkin. Monet kodit kätkevät sisälleen epämääräistä materiaa, joka ei löydä paikkaansa ja jolle ei oikeastaan ole edes mitään käyttöä. KonMari-antaa mukavan alkusysäyksen turhan tavaramäärän poiskaapimiseen, ja kaappien tyhjennyttyä omakin olo tuntuu kummasti kevyemmältä – jollain tavalla puhdistuneelta.

 

Ensimmäinen ongelma näyttää tulleen vastaan siinä, että aivan kaikki eivät osaisi järkeistää asiaa, tai en ainakaan halua uskoa, että marittamisen pohjimmainen ajatus on hävittää hyödyllisiä esineitä. Tähän olen kuitenkin useita kertoja eri keskustelufoorumeilla ja Facebook-ryhmissä törmännyt. Otetaan nyt vaikkapa esimerkiksi vasara. Tarvitsen sitä ehkä kerran vuodessa – eli en juuri nyt, eikä se kyllä todellakaan pirskahtele, mutta pitäisikö se heittää pois? Ei. Vaikka yksi KonMarituksen pohjimmaisista ideoista onkin muiden muassa saada ihmiset tarkkailemaan omia hankintojaan ja tekemään niiden suhteen harkintaa, on tämä muoti-ilmiö omalta osaltaan vauhdittanut kertakäyttökulttuurin yleistymistä, koska ihmiset hävittävät hyödyllisiä tavaroita ja viikon päästä joutuvat ostamaan ne uudelleen.

 

Toiseen ilmiöön tutustuin, kuin seurasin somessa, miten eräs nainen kyynelehtien hävitti vanhaa, täyteen käytettyä eli täynnä muistoja olevaa passiaan ja toinen taas vanhoja valokuviaan. Kumpikin naisista oli hävittämässä kyseisiä esineitä koska eivät tehneet niillä mitään, katselivat vain toisinaan, mutta olivat hyvin pahoillaan koska esineet herättivät muistoja. Eikö sitä lasketa pirskahteluksi? Pari päivää tämän jälkeen bongasin kuvan, jossa nainen oli hävittämässä vauvan pipoa. Pienintä mahdollista myssyä, joka oli ollut kaikkien hänen neljän vastasyntyneen pienokaisensa päässä, kun he olivat kotiutuneet sairaalasta. Eikö tässä mennä metsään, aika lujaakin?

 

Olen itse soveltanut KonMaritusta koko elämääni. Kaapeista ovat hävinneet turhat ”kyllä mä sitten joskus tätä käytän”-tavarat, maritin puhelimen virrat pois iltayhdeksästä eteenpäin (hei hei ainaiselle somessa roikkumiselle) ja yksi kerrallaan karsin pois elämästäni asiat jotka ovat tuottaneet minulle pahaa mieltä.

 

Mutta työkalut, valokuvat, lasten ensitumput ja rakas kirjakokoelmani ovat säästyneet maritukselta, ja säästyvät vastaisuudessakin – en aio marittaa muistojani!

 

Tags

Related Articles

Check Also

Close
Close