Nyt!

Haastattelu : Jesse Heikkinen

Heikkinen on tuttu näky suomalaisilta esiintymislavoilta. Kuva: Veera Uutinen

Jesse Heikkinen on 28-vuotias Oululainen lastentarhanopettaja, ammattimuusikko sekä freelancer-kirjoittaja. Kitaraa hän soittaa muun muassa Kauko Röyhkän ja Jukka Takalon yhtyeissä. Heikkisen ensimmäiset artikkelit julkaistiin jo 2000-luvun alussa, silloin ne vielä olivat pääosin bändien haastatteluita ja festariraportteja, sittemmin hän on toiminut muun muassa kolumnistina Oulu-lehdessä. Heikkisen esikoiskirja, omakustanteena syntynyt Illuusion pysyvyys julkaistiin 21.12.2016


Mitkä ovat tunnelmat kirjailija Heikkisellä nyt, kun ensimmäinen kirja on valmis kansan luettavaksi?

Olo on ihmeellisen huojentunut, jopa helpottunut. Kirjan julkaiseminen on minulle niin uusi asia, etten oikein osaa odottaa mitään jatkoa. Levyn jälkeen tehdään yleensä kiertue, tai ainakin kourallinen yksittäisiä keikkoja, mutta kirjan tiimoilta tilanne on aivan toinen. Täytyy myös muistaa, että kyseessä on pieni erä tuntemattoman kirjoittajan omakustannekirjaa, joten mitään valtavaa mediapyöritystä ei liene luvassa.

Mistä heräsi ajatus kirjoittamiseen?

Olen tainnut saada äitini puolelta jonkin kirjoittamiseen otollisen geenin, sillä kirjoittaminen on aina ollut minulle melko vaivatonta. Yläasteikäisenä tein muutamia artikkeleita Oulu-lehteen, mutta teinivuosien jälkeen kaikenlainen luova kirjoittaminen sai väistyä soittoharrastuksen tieltä. Myöhemmin harrastuksesta tuli ammatti ja siinä vaiheessa soittaminen ei
enää antanutkaan yhtä paljon kuin aiemmin. Ammattimuusikon ura on erittäin hyvä vaihtoehto, jos haluaa tietää musiikista tarpeettoman paljon, saada päihdeongelman ja on kiinnostunut ylipäätään musiikin vihaamisesta!

Leipiintyessään kadottaa helposti itseilmaisun ja sen kuuluisan soittamisen ilon. Tietystikään kaikille ei käy näin – jotkut ammattimuusikot saattavat jopa hetkittäin krapulan ja burn outin välissä saada nautintoa esimerkiksi Totosta! Toisaalta, täysin samat vaarat piilevät varmasti kirjailijan
ammatissa Toton vaihtuessa TolstoiksiTosiaan, joitain vuosia sitten musiikin alkaessa kärsiä inflaatiota elämäni innoittajana, innostuin lukemaan kaunokirjallisuutta pitkän tauon jälkeen.
Ehkä siinä vaiheessa syttyi palo kirjoittaa omaa proosaa. Erityisesti Kurt Vonnegutin kirjat inspiroivat siihen aikaan todella paljon. Illuusion pysyvyyden ensimmäinen teksti syntyi keväällä 2014 ollessani Belgiassa vaihto-oppilaana. Sen jälkeen lyhytproosaa, lyriikkaa ja novelleja on syntynyt tasaista tahtia. Ajatus kokonaisesta kirjasta on kuitenkin melko nuori. Päätös julkaista novellikokoelma taisi tulla joskus viime keväänä Oulun Oluthuone Leskisessä muutaman herkullisen belgialaisen oluen siivittämänä. Ei siis varsinaisesti pitkä haave – ennemminkin pikainen nousuhumalainen päähänpisto.

Oliko mielestäsi helpompaa lähteä kirjoittamaan kirjaa, koska sinulla on muusikkotaustaa biisinkirjoituksineen? Helpottiko uskallusta heittäytyä projektiin, joka ei kuitenkaan ole mikään pieni juttu?

 

Ehkä tekstit kumpuavat jostain samasta luovasta lähteestä, josta sävellyksetkin, mutta kyllä kirjoittaminen ja säveltäminen ovat minulle kaksi täysin eri asiaa. Missään vaiheessa Illuusion pysyvyyden kirjoittaminen ei ole tuntunut mitenkään pelottavalta tai ahdistavalta,koska minun ei ole ollut pakko julkaista yhtään mitään. Omakustanteessa on se hyvä puoli, että voi kirjoittaa täysin itselleen sopivalla aikataululla. Ammattikirjailijana deadlinet saattaisivat aiheuttaa paineita. Tosin ammattikirjailijana tästä ehkä tienaisikin jotakin. Mutta sitten todennäköisesti riuduttaisiin taas päihdeongelmaisena Toton ja Tolstoin parissa. Olen todella onnellinen siitä, että yhtyetoverini Jussi Moilanen innostui oikolukemaan ja kustannustoimittamaan teoksen. Oikeastaan ilman Jussia koko

kirjaa ei todennäköisesti olisi koskaan tullutkaan. Jos Jussi luet tätä, niin tahdon sinun tietävän olevasi enemmän kuin sata jänestä. Myös kirjan kuvittaja ja hyvä ystäväni Matias Ahtinen sekä taittaja Anni Hyypiö ansaitsevat erityiskiitokset!

Onko ajatuksissa pyörinyt jo toinen kirja?

 

Soittaminen ja kirjoittaminen tulevat aina viemään suuren osan elämästäni.
Voin jo kuvitella itseni Alzheimerin kourissa palvelutalossa kirjoittamassa
jotain sekavaa ja soittamassa satunnaisia sävelkulkuja kitaralla kuin
rauhoitettu Robert Fripp. Minulla on muuten kaksi Matias Ahtisen piirtämää
tatuointiakin. Toinen niistä liittyy musiikkiin ja toinen kirjoittamiseen.
Otin ne siksi, että vielä dementoituneenakin muistaisin, mikä minulle on
ollut tärkeää. Tämä ei nyt varsinaisesti vastannut kysymykseen, mutta ehkä
rivien välistä voi lukea jotain.

 

Ensimmäinen painos meni aika hyvin kaupaksi, ainakin ymmärsin näin?, mitä jatkossa? Tuleeko toinen painos?

 

Lähes koko ensimmäinen painos on mennyt ystäville ja tuttaville sekä promootioon. Toinen painos on ehkä ajankohtainen joskus tulevaisuudessa, katsotaan sitä sitten. Ymmärrän kyllä, että tuollainen korkealentoinen filosofinen pseudotieteellinen keittiöpsykologia ei ihan jokaiseen uppoa,
joten saa nähdä miten Illuusion pysyvyyden elinkaari tästä jatkuu. Kätkytkuolema tai arvokas vanheneminen, niin olen joka tapauksessa ylpeä esikoisestani.

Mistä lukijoiden on mahdollista hankkia kirja? Tuleeko löytymään kirjastojen hyllyiltä?

Kirjaa tulee saamaan ainakin Levykauppa Äxästä sekä Ravintola Tubasta Oulussa, henkilökohtaisesti minulta esimerkiksi bändieni keikkojen yhteydessä. Kirjan voi myös löytää jokaisesta Suomen vapaakappalekirjastosta sekä ainakin Oulun kaupunginkirjastosta. Lopuksi haluaisin vielä mainita, että arvostan kovasti Totoa ja Leo Tolstoita. Toivottavasti en loukannut ketään.

Käy myös lukemassa arvostelu Illuusion pysyvyydestähttp://sabotage.fi/kirjat/illuusion-pysyvyys-jesse-heikkinen/

Tags

Related Articles

Check Also

Close
Close