Nyt!

Miksi?! Kiire

Herään aamulla, kello on jo yhdeksän! Olen myöhässä, vaikkei minulla ole edes tiukkaa päivittäistä aikataulua.

Miksi?

No minullahan on deadlinet, ne kolkuttavat takaraivossa vaikka aikaa olisi kaksi viikkoa. Tuhlaan tunnin aamustani hukkaan murehtimalla asioista, kävelemällä ympyrää ja hätiköimällä kymmentä asiaa yhtä aikaa. Joista yhtäkään en saa varsinaisesti edistymään askeltakaan. Siinä vaiheessa pysähdyn miettimään.

Miksi me teemme näin itsellemme?

Päivätöissä käyvillä ihmisillä on selvempi syy: pitää olla tuottava. Niskaan huohottavat johtohahmot vaativat täydellistä omistautumista yhtiölle. Lisäksi kaikki töiden ulkopuolinen aika on tarkkaan käytetty jo päiviä etukäteen. Perheen kanssa täytyy viettää aikaa, ystävätkin tarvitsevat huomiota, etteivät he hylkää tai ajattele, etteivät ole tärkeitä. Yhteiskuntamme on sitä mieltä, ettei ihminen ole mitään, jos ei ole tuottava. Jos ei ole aikaa kaikelle, ja kaikille.

Sosiaalisessa mediassa toitotetaan, että pitää myös levätä. Pitää olla aikaa itselle, mutta missä välissä?

Kun joka ikinen vuorokaudentunti, usein ylikin, on valmiiksi suunniteltu jo ennen aikojaan, menee erittäin hankalaksi löytää sopiva rako vain itselleen.

Lopetan kiirehtimisen. Ruokin koirat, puen ulkovaatteet päälleni ja lähden kävelylle. Työt eivät karkaa minnekään. Ajattelen selvemmin, kun olen saanut hieman happea, ja tämä ”työ” on sellainen, joka ei muutu ajattelemalla miksikään. Käveltyäni kilometrin katselen koiriani. Kuinka helppoa tämä elämä heille onkaan, ei pidä murehtia muusta, kuin tästä hetkestä. Kun he kohtaavat mielenkiintoisia hajuja, haistellaan. Kun on hätä, tarpeet suoritetaan. Kun on nälkä, asiasta ilmoitetaan herralle, joka heidät ruokkii.

Miksi minun siis täytyy yliajatella kaikki ja murehtia etukäteen asiat läpi jo päiviä ennen kuin niille voi edes mitään tehdä?

Saavun takaisin kotiin ja istun tietokoneelle. Nyt kirjoitan tämän, enkä uhraa enää ajatustakaan muulle, ennen kuin homma on tehty.

Se aika ja työt. Työt eivät karkaa minnekään. Sen sijaan murehtimalla joka asiasta samalla hetkellä, hidastamme vain sitä millä oikeasti on kiire. Nopeammin saa tehtyä asiat, kun ottaa happea, miettii mikä on kiireellisin ja keskittyy siihen. 

Miksi siis?

Tags

Related Articles

Close