Nyt!

Skumppaa, seksiä ja sikareita

Olin 19-vuotias utelias maalaistyttö ja vasta muuttanut Helsinkiin, kokeilemaan onneani opiskelun sekä elämän suhteen.
Välistä jäänee tarinat kämpän remontoinnista, sekä bussi- ja ratikkareittien opiskelusta, vaikka se on tarina sekin.

Yhtenä iltana päädyin juhliin, joissa erään instanssin kautta promottiin Suomessa tunnetun taidemaalarin teoksia. Paikalla oli paljon hyvännäköisiä, mallin urasta haaveilevia tyttöjä  tarjoilemassa skumppaa.  Sekä joku omituinen mutta mukava nainen, jolla oli valkoista ripsiväriä.

Jossain vaiheessa itse taitelija saapui paikalle ja hänestä tuli heti kaikkien huomion kohde. Hän oli vahva presenssissään ja ajattelin, että: tuossapa onkin nyt sitten todellinen kuuluisuus.
Kuvataiteista en niinkään ole välittänyt, mutta tämän taiteilijan teokset viehättivät minua. Ja viehättävät edelleen. Tunsin alemmuutta tuijotellessani mallinmittaisia pitkähiuksisia tyttöjä. Vedin vatsaa sisään ja keräsin asenteeni.

Hänen naisia kuvaavat teoksensa olivat suorastaan fantastisen upeita.

Paikalla oli juorulehdistön edustajia sekä muutamia muitakin julkkiksia. Ilta oli mukava ja viini virtasi. Taiteilijan ympärillä kurvailivat minusta vanhemmat naissukukunnan edustajat, samoin ne ikäiseni tyttöset skumppatarjottimineen. Jokainen halusi päästä koskettamaan hänen takin lievettään.

Itse katselin tilannetta etäältä, koska olinhan juuri kerännyt asenteeni ja olin cool.  Halusin kyllä jututtaa taiteilijaa itsekin, mutten aikonut leikkiä muiden haaskojen kanssa piirileikkiä hänen huomiostaan.

Taideteoksia ostettiin niin sanotusti pankkisiirroilla, eli kirjoitettiin paperille ostajan ja myyjän tiedot, ja taulut vaihtoivat omistajaa lennosta. En tiedä, pitikö kukaan kirjanpitoa myydyistä tauluista, saati niistä hätäisesti kyhätyistä sopimuspapereista. Sen tiedän, että porukkaa poistui paikalta taulu kainalossaan ja mietin jonkun kohdalla, että olikohan tuosta nyt tehty minkäänlaista sopimusta. Mene ja tiedä.

Taiteilija esitteli kallista designkaulahuiviaan kaikille, mutta ikävä kyllä se todettiin myöhemmin varastetuksi.

Ei hajuakaan kuka sen olisi voinut viedä, mutta uskon että kallis brändi on tehnyt jostakusta varkaan sopivassa tilanteessa.

Istuin skumppalasini kanssa ylhäisessä yksinäisyydessäni, tilannetta tarkkaillen. Julkisuudesta tuttu elokuvatuottaja istui vasemmalle puolelleni, sekä naissekoilustaan tunnettu kansanedustaja toiselle puolelleni.

Kansanedustajan kysyessä mikä iltani meininki on, hän työnsi kätensä kohtuullisen lähelle jalkoväliäni. Alkoi vituttamaan.

Elokuvamoguli naurahtahteli vieressä. Poistuin paikalta, miehet jäivät naureskelemaan perääni.

Ilta jatkui skumpanhämyisissä merkeissä, iskin tarinaa ties kelle ja mukavaa oli.
Huomasin taiteilijan lopulta karistaneen faninsa hetkeksi, ja istahdin hänen vieressään olevalle tuolille ikäänkuin puolihuolimattomasti. Juttelimme mukavia pitkähkön tovin. Hän totesi että: ”alkaa hiukan kyllästyttämään nämä kottaraiset täällä,” ja esitti kutsun johon seikkailunhaluisena naisena vastasin myöntävästi.

Niinpä poistuimme paikalta ehkä minuutin erolla, hän ensin ja sitten minä.

Taiteilija sanoi asuvansa tietyllä suunnalla, mutta humalatilamme vuoksi menimme aivan päinvastaiseen suuntaan. Minähän en tuntenut kaupunkia muutenkaan juuri lainkaan.

Ohitimme putiikin jossa myytiin minua jo pitkään ihastuttanutta asukokonaisuutta. Hänelle tästä kertoessani, hän ilmoitti että ostamme tämän sinulle huomenna. Olin sekä otettu että hämilläni avokätisestä tarjouksesta.

Mies oli tuolloin vielä naimisissa ” korkean profiilin” omaavan naisen kanssa, vaikkakin avioeroa oltiin jo retostelu lehdissä aasta ööhön.

Vailla minkäänlaista moraalia, jatkoin matkaani hänen kanssaan. Enkä häpeä.

Tajusimme että suunta on väärä, joten otimme lennosta taksin.
Ajoimme taiteilijan studiolle hakemaan vähän alkoholia iltaamme väritttämään. Miehen poistuessa autosta, istuin pitkältä tuntuvan ajan epätietoisena, miettien ääneen tuleeko hän takaisin lainkaan.

— Tunnen tämän miehen, hän tulee kohta takaisin, taksikuski sanoi tylysti.  Ja hän tuli, pari punkkupulloa mukanaan.

Päädyimme taiteilijan hulppeaan kotiin ja lopulta melskasimme alasti punaviinihöyryissämme.
Kesken kaiken hän huudahti:  — Rakastellaan rahojen päällä!

Ihmettelin mitä hän aikoo, mutta seurasin perässä kuitenkin olohuoneeseen.  Mies reuhtoi hanuri pystyssä sohvansa selkänojatyynyjen vetoketjuja.

Hän heitteli sadan markan seteleitä. 

Vasta muutamia viikkoja aiemmin olin lukenut lehdestä, että hänellä oli täysi työ ylläpitää veromaksuja. Temmottuaan hetkisen, hän keräsi rahat syliinsä ja ryntäsi makuuhuoneeseen.
— Rakastellaan rahojen päällä, hän sanoi heittäen seteleitä sängyn päälle.

Olin huvittunut sekä häkeltynyt. Olen ollut seksuaalisesti vapaamielinen aina, joten annoin miehen hieroutua itseäni vasten rahakasan päällä. Jatkoimme lemmiskelyä totesin, että rahat olisi parasta kuitenkin laittaa syrjään. Mies tuhahti tympääntyneenä, mutta jatkoimme peuhaamista, kunnes nousin ja vaadin häntä laittamaan rahat pois. Taiteilija otti makuuhuoneen lattialla lojuneen käsilaukkuni.
Hän tunki siihen setelit, ja heitti sen sitten makuuhuoneen ovesta.

Aamulla heräsin ihan järkyttävään krapulaan.

 Tiedustellessani Buranaa, sitä ei löytynyt koko huushollista. Aloimme nappailla punaviinin jämiä.

Asunnossa oli iso kylpyhuone ja amme. Loiskin iloisena ja krapuloissani ammeessa. Välillä hän kävi ovella hyssyttelemässä minua, kuulin hänen soittavan jälkikasvulleen.

Mitä saisi olla? 

Juomat olivat  aikapäiviä sitten loppuneet. Hän soitti studioonsa, joku sieltä toimitti meille viskiä ja viiniä varsin happaman näköisenä. Joku nuori mies tuli asuntoon omilla avaimillaan, tuoden kassillisen viinaa. Hän katsoi minua kuin halpaa makkaraa.

Pidin kuitenkin pokkani, koska tiesin, etten ollut ensimmäinen nainen joka asunnosta aamulla heräsi krapulaisena – tuskin viimeinenkään.

Puolen päivän aikaan oli aika lähteä kotiin. Vaihdoimme numerot. Lähtiessä huomautin, että laukkuni on edelleen täynnä ” sohvatyynyrahaa. ”

– Sitä riittää. Anna mennä, tyttö hyvä, mies sanoi.

Poistuin paikailta, pitkän sillan toiselle puolen ratikalla. Koulupäivä oli mennyttä siltä päivältä, mutta arvostin suuresti seikkailuani. Taisin olla edelleen humalassa.

 Laskin rahat, sitä oli runsaat 8000 markkaa.

Tuhlasin sen viikossa ylellisiin hajuvesiin ja kosmetiikkaan. Ostelin uusia vaatteita ja kenkiä. Hemmottelin itseäni hyvällä ruualla, sekä ajelemalla taksilla kouluun – eipä tarvinnut käyttää bussia.

Otsikossa mainittiin sikari.
No mitäpä luulette?

Tapasimme vielä parikin kertaa. Erään tapaamisen jälkeen sain soiton Kämpistä, jossa taiteilija ja joku kunniakonsuli olivat viettämässä kosteaa iltaa. Hän kertoi minulle, että: ”Hullu Liettualainen nainen” on tunkeutumassa hänen elämäänsä puoliväkisin.

Nuff said.

  Ystävällisesti sinun,

Neiti Ehtivä

Tags

Related Articles

Close