Nyt!

Syömishäiriön glamour

Kirjoittaja: Lulu Kytöhonka

 

Tänä vuonna on juhlat. Bulimiani täyttää 18v. Pitkäaikaisin ihmissuhteeni,
ja samalla rakkain ja vahingollisin. Sairastuin 18 vuotiaana. Tuntui helpolta ratkaisulta; oksennan mitä syön – ja olin niin hyvä siinä.
Nopeasti kehkeytyi riippuvuus, joka on edelleenkin olemassa.
Syön neljä-viisi kertaa viikossa järjettömiä määriä ja oksennan.
Syy? Paino? Ei. Kontrolli? Kyllä.
On vaikea selittää terveelle ihmiselle tätä. Oksennan koska oksennan ulos murheet ja huolet; ruoka on sivuseikka.
Olen normaalipainoinen joten painonhallinta ei ole kysymys.
Oksennan koska…koska voin.
Anoreksiasta puhutaan paljon mutta bulimia on sitäkin rumempi. Se ei tee kärsijästään 30-kiloista keijua. Bulimia on ruma sairaus.
Se mädättää hampaat. Se saa sydämen rytmihäiriöön.
Olen usein maannut pöntön yli ja rukoillut, että pystyisin nousemaan, kun sydämeni hakkaa kahtasataa eivätkä jalkani kanna.

Tämä tappaa minut joku päivä. Mahalaukkuni on historiaa. Se on syöpynyt jo. Hampaani ovat kauniit, vailla kiilteitä.
Sydän elää jatkoajalla. Koska halusin olla kaunis?

Ei. Koska olen sairas.

Till next time, Lulu

Tags

Related Articles

Close