Oravanpyörässä

MAKSA siitä laadusta, p****le, äläkä ruikuta!

On se kumma, miten mistään ei nykyään olla enää valmiita maksamaan, vaan kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.

Joulu on taas, joulu on taas, ja ne heli-vitun-kellot soi joka mahdollisessa paikassa. Ei, en ole mikään joulun erityinen fanittaja, enkä todellakaan välitä mistään tonttu-ukkeleista ja pikku-poroista. Sen lisäksi vihaan kaikkea sitä ruuhkaa ja kiirettä, mikä tämän ”rauhan juhlan” ympärillä pyörii. Tosi rauhan juhla, joo. Prisman leluosastolla kotiäidit tappelevat viimeisestä Ryhmä Hau-lelusta… No hiphei! Kyllä lapsen elämä menee pilalle ilman Ryhmä Hauta.

Vitun joulu. Perkele.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan tällä kertaa paasata siitä, miten aineettomat lahjat ovat ne parhaat lahjat, ja anna lahjaksi ystävyyttä ja rakkautta. Vitut! Kyllä minä ainakin suklaata haluan, vaikken joulusta pahemmin noin muuten välitäkään! Tällä kertaa tarkoitukseni on paasata siitä, miten ihmiset – joulun alla ja muutenkin – olettavat kaiken olevan alennuksessa, tai jopa ihan ilmaista.

Esimerkki elävästä elämästä Feissarimokista bongattuna: https://www.feissarimokat.com/2016/10/firmalle-sivut/

Toinen esimerkki elävästä elämästä: Muusikko-ystäväni laittoi Face-sivuilleen aloituksen, missä korosti olevansa alan ammattilainen, jonka toimeentulo on kiinni musiikin tekemisessä ja sen esittämisessä. Hän ei tule ilmaiseksi esiintymään, vaan odottaa saavansa siitä korvauksen. Tämä lähti siitä, että häntä oli pyydetty esiintymään, mutta korvausta ei kuitenkaan luvattu maksaa.

Ihan saakelin päheet oravasukat! Enkä taatusti alkanut tinkiä hinnasta.

Kolmas esimerkki elävästä elämästä: Käsitöitä tekevien ihmisten, jotka haluavat myydä tekemiään tuotteita, on pidettävä hinnat niin alhaalla, että he saavat juuri ja juuri katettua heille itselleen syntyneet materiaalikustannukset. Kukaan ei osta heidän tuotteitaan, jos he laittavat hintaa vähänkin ylemmäksi. Ja näin etenkin joulun aikana, kun villasukkaa ja lapasta menee paljon pukinkonttiin, oletetaan, että se naapurin mummeli reuman runtelemine käsineen kutoo ihan vain huvin vuoksi ja antamisen ilosta ilmaiseksi koko suvulle jotkut helvetin hankalat kuviolapaset.

Siis mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Työstä on maksettava ihmiselle palkka, ja joillekin se lapasten kutominen, laulujen luikuttaminen tai nettisivujen koodaaminen on työtä. Jos minulle sanottaisiin, että koulu lakkaa antamasta meille opettajille rahapalkkaa työstä, ja opettamisesta saatava ilo on meille tarpeeksi suuri palkkio, niin minä lähtisin karttakeppi heiluen ovesta ulos ihan saman tien. Oletan saavani rahallisen korvauksen siitä panoksesta, minkä annan työpaikalleni.

Näin päheetä Halloween-koristetta ei ole kellään, paitsi mulla! Virkattu. Ja omasta mielestäni lähti hieman halvalla. Tekijä olisi voinut pyytää isompaakin hintaa tästä. Olisin kyllä maksanut näin hyvästä ja laadukkaasta tuotteesta.

Luulevatko ihmiset tosiaan, että se muusikko vain tulee luikauttamaan parit biisit, ja lähtee sitten ison rahamassin kanssa kotiinsa? E-hei! Kyllä se muusikko muutaman kerran joutuu ne biisit harjoittelemaan ennen esiintymistä. Tai että nettisivut koodataan yhdessä illassa samalla, kun juodaan kupponen kahvia? No, miksei sekin mahdollista ole, mutta laadussa se kyllä varmasti näkyy. Mutta tätä ihmiset ilmeisesti haluavat: laadusta viis, vaikka miten paskaa olisi, kunhan halvalla saa. Sen takia Kiina-kauppa kukoistaa.

Kannattaa kysyä siltä pieneltä ääneltä, joka siellä pääkopan sisällä asustaa, haluatko juuri sinä taattua laatua, vai oletko valmis tyytymään ihan mihin tahansa halpaan paskaan. Jos vastaus on se, että tyydyt halpaan paskaan, niin se on sitten oma asiasi. Senkus tyydyt. Jos taas haluat laatua, niin ole valmis myöskin maksamaan siitä laadusta!

Nii! Perkele.

Superlaadukasta, taatusti kotimaista kirjallisuutta. Kuvan koira liittyy hyvin vahvasti asiaan.

Ja koska nyt tosiaan on se heli-vitun-kello-joulu, ja niitä lahjoja ostellaan mielin määrin, niin minullapas on teille kaikille oiva lahjaidea: Satu Mäkisen kirjoittaman runokirja Kaunokainen. Kaunokainen on oiva kokoelma runoja koiran omistajan ihanasta arjesta, kuraisista tassunjäljistä ja märistä pusuista. Sitä saa ostaa esim. Bookysta tai Adlibriksestä, mutta jos haluat kirjan ihan lahjan saajalle osoitettuna, niin tilaapa kyseinen opus suoraan tekijältä itseltään, eli minulta! Hinta on 20 euroa, ja tämä hinta sisältää jo alennuksen! Kustantaja nimittäin myy kirjaa hintaan 25 euroa. Tuosta 20 euron hinnasta on enää turha tulla tinkimään. Jos joudun postittamaan, niin hintaan tulee 2 euron postituskulut lisäksi päälle. Mutta näin laadukkaasta runokokoelmasta kannattaa maksaa! Laita siis tilaus tulemaan pikkusatu79 @ gmail.com.

Tags

Satu Mäkinen

Räiskyvä, rääväsuinen räpätäti.
Sisukas, suorasanainen sählääjä.
Juuri se henkilö, josta äitisi sinua varoitti.
Se olen minä. Satu. Minulla on vahvoja mielipiteitä, ja kerron ne kyllä kiertelemättä ja kaunistelematta asiaa laisinkaan.

Related Articles

Close