Oravanpyörässä

Nyt ÄÄNTÄ kehiin!

Äänioikeus on hieno asia! Mikset siis käyttäisi sitä?

Nyt on taas se aika, kun media täyttyy vaalilupauksista, maireasti hymyilevistä poliitikoista ja tuhdista kampanjoinnista.

Minulla on ollut se pyhä periaate, että minä en kirjoita blogeissani kahdesta asiasta, ja ne asiat ovat uskonto ja politiikka. Minulla on niistä omat mielipiteeni, sinulla on myös, ja me molemmat olemme oikeassa. Paitsi, jos sinun mielestäsi Freddie Mercury ei ole jonkin asteinen jumala, siinä tapauksessa sinä olet väärässä. Nyt kuitenkin teen pienen poikkeuksen, ja sivuan hieman aihetta politiikka.

Joka neljäs vuosi käymme läpi tämän saman rumban: ensin hymyillään ja luvataan maat, kuut ja muut taivaankappaleet äänensä antaneille kansalaisille, sitten juhlitaan jytkyä, ja ennen kuin jytkyn juhlinta on edes loppunut, takit tekevät kääntötempun ja vaalilupaukset petetään. Sen jälkeen Suomen kansa itkee, miten tämä nykyinen hallitus on juuri se hallitus, mikä ajoi Suomen kurjuuteen. Tässä taannoin Kataisen hallitus oli surkein hallitus, mikä Suomella on ikinä ollut, ja mikä suistaa Suomen turmion tielle. Tätä samaa, kaikkien aikojen surkeimman hallituksen virkaa, hoiti Sipilän hallitus ennen eroaan. Ja tuossa hetken päästä meillä on valittuna taas kerran Suomen surkein hallitus, joka tuhoaa kaiken sen hyvän, minkä me kurjuutta kärsinyt kansa olemme omalla työllämme rakentaneet.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin; vaikka kuulostankin suhteellisen pessimistiseltä (ja pessimistihän ei pety), toivon syvällä sisimmässäni, että saisimme parhaimman ja tehokkaimman hallituksen, mitä tämä maa on ikinä nähnyt. Todennäköisyys sille on kuitenkin suhteellisen pieni, joten en varsinaisesti odota ihmeitä tapahtuvaksi.

Kaikkein hauskinta (?) politiikassa on kuitenkin se, että ne kaikkein kovaäänisimmät tyypit siellä alepubin kulmapöydässä, jotka olisivat parantaneet maailman jo tuhanteen kertaan, ovat niitä, jotka eivät edes vaivaudu vaaliuurnille. Erityisesti nuoret tuntuvat olevan niitä, jotka eivät kiinnostu äänestämisestä. Ja tiedätkö mitä? Juuri tähän ne vanhat patut siellä eduskunnassa luottavat! He suorastaan toivovat, ettet SINÄ äänestä, koska juuri SINUN äänesi voi olla se ääni, joka äänestää heidät eduskunnasta ulos. Eivätkä he sitä tietenkään tahdo. Heillä on se vanha, vankkumaton kannattajakunta, joka äänestää heitä joka tapauksessa. Uudet äänestäjät, jotka eivät äänestä heitä, ovat heille uhka. Siksi se, että nuoret eivät äänestä, on näille vanhoille politiikan patuille oikeastaan vain hyvä asia; he saavat jatkaa touhuiluaan kaikessa rauhassa, eikä politiikkaan saada uutta verta.

Moni sanoo, ettei tiedä, ketä äänestäisi, ja jättää siksi äänestämättä. No, eipä senkään pitäisi olla mikään hirveän suuri ongelma, kun netti pursuaa vaalikoneita. Ehdokkaiden esittelyjä voi lukea melkeinpä mistä tahansa, heidän haastatteluitaan voi seurata kotisohvalta eri medioiden välityksellä, ja jos vaikka jaksaa lähteä kotiovesta ulos, voi mennä tapaamaan ehdokkaita nassu-to-nassu. Vaalityöhön kuuluu myös se, että äänestäjiä tavataan ihan kasvotusten. On todella helppoa saada selville, mitä kukin ehdokas ajattelee, millaista asiaa hän ajaa, ja vastaavatko hänen arvonsa ja hänen ajatusmaailmansa sinun arvojasi ja ajatusmaailmaasi. Oman ehdokkaan löytäminen ei pitäisi olla mitenkään hirveän vaikea tehtävä.

Äänestämisestä on tehty vielä niin pirun helppoakin, ettei äänestämättä jättämisen syy voi olla sekään, että se olisi jotenkin vaikeaa. Ennakkoäänen voi antaa missä tahansa, mihin on kyhätty pystyyn äänestämiseen varattu koppero. Viime vaaleissa kävin antamassa ääneni samalla, kun hain kirjastosta yhden kirjan. Niin ”vaikeaa” se äänestäminen oli!

Jos et jaksa nostaa hanuriasi ylös ja käydä äänestämässä, ei sinulla ole minun mielestäni oikeutta valittaakaan. Jos vielä ensi eduskunnassa istuvat ne vanhat, Suomen alas ajaneet patukat, se saattaa johtua siitä, että juuri SINÄ jätit antamatta sen SINUN äänesi. Minä en ala pitää mitään vaalipuheita sen suhteen, mitä puoluetta sinun pitäisi äänestää: sen sinä päätät itse! Kunhan itse uskot siihen puolueeseen ja siihen henkilöön, ketä äänestät. Silloin olet tehnyt tehtäväsi ja lunastanut valitusoikeutesi.

Entä minä? Äänestänkö minä? No, totta munassa! Minä käyn joka vaaleissa lunastamassa oikeuden valittaa tulevat vuodet ennen seuraavia vaaleja. Ketä minä äänestän? Tässä kohtaa vetoan vaalisalaisuuteen. En kerro nyt, enkä aio kertoa myöhemminkään.

PS. Koska halusin olla kuvituksen suhteen mahdollisimman neutraali, kuvat on kaivettu Papunetistä.

Tags

Satu Mäkinen

Räiskyvä, rääväsuinen räpätäti.
Sisukas, suorasanainen sählääjä.
Juuri se henkilö, josta äitisi sinua varoitti.
Se olen minä. Satu. Minulla on vahvoja mielipiteitä, ja kerron ne kyllä kiertelemättä ja kaunistelematta asiaa laisinkaan.

Related Articles

Close