OravanpyörässäUncategorized

Turkulaisäidin joulukuu – Ihan pirun rauhallista joulua vain!

Kuulostaako tällainen joulu tutulta? Kuinka monta kertaa olet kuullut, että jouluna pitäisi hellittää? Kuinka monta kertaa olet kuitenkin hellittämättä, ja jatkat saman kaavan mukaan, koska jollekulle voi tulla paha mieli? Niin-PÄ!

Se helvetinmoinen paniikki alkaa jo lokakuun lopussa: Joulu! Se on, perkele soikoon, ihan kohta täällä. Eikä mitään ole vielä tehtynä! Joku vielä soittaa sossuun, ja tekee lasun, koska joulua ei ole alettu valmistella.

To do-lista on tehtynä jo ennen Halloweenia. Joulukorttilistaan on tullut pari päivitystä. Kortit täytyy askarrella itse, koska valmiiksi ostetut kortit ovat hengettömiä. Onneksi joulukortteja varten olemassa olevassa askarteluboksissa on runsaasti tavaraa viime vuodelta, joten ihan heti ei tarvitse rynnätä askartelukauppaan ostamaan korttitarpeita. Ainakin 40 korttia saa askarreltua ihan jo näistä aineksista. Eikä korttitarpeita voi ostaa netistä, koska pitää itse todeta niiden laatu paikan päällä. Netistä tilatessa saattaa tulla ihan mitä sattuu.

Nämä lahjat eivät ole meidän, vaan siskoni luona. Meillä ei ole kuusta.

Kaikille neljälle kakaralle on tietenkin ostettava enemmän lahjoja, kuin mitä naapurin Virtaset ostavat omille kakaroilleen. Meidän lasten on voitava sanoa koulussa, että he saivat kaikkein parhaimmat lahjat. Lahjoja ostetaan pitkin marraskuuta ja piilotetaan pitkin pirttiä. Joka kerta, kun kakarat perseilevät, heitä uhkaillaan sillä, ettei pukki tuo aattona lahjoja. Illalla kakaroiden sammuttua, niitä lahjoja mitä ei aattona tulekaan perseilyn vuoksi, paketoidaan kynttilän valossa, etteivät kakarat vain heräisi.

Ruokaa ei ole tietenkään tarpeeksi, joten Kupittaan Citymarketin hyllyjen välit on pakko penkoa kaikista mahdollisista joulutarjouksista. Joulupöydässä on oltava ruokaa vähintään pienelle kylälle, koska jouluna nyt vain on syötävä. Viimeisestä luumumarmeladipurkista tapellaan verisesti, koska pakkohan niiden pienten pikkupilttien on saada joulutorttuja. Eihän joulukuu tunnu miltään ilman torttuja.

Torttua on väännettävä, vaikka väkisin.

Porkkanoita raastetaan sormet verillä. Laatikot on pakko tehdä itse, eikä valmista porkkanasosetta voi käyttää. Ei käyttänyt anoppikaan, kun teki viidelle pojalleen jouluruokia. Ja anoppi tekee kuitenkin perinteisen jouluvierailunsa, eikä anopille voi tietenkään jäädä kakkoseksi jouluruokien paistajana.

Kakarat raahataan väkisin kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Kirkossa perseillään oikein kunnolla, ja kakarat saavat taas uhkauksen siitä, ettei pukki tuo lahjoja. Mutta tuomiokirkossa kuuluu käydä kuuntelemassa ne joululaulut. Ne ovat täällä hienompia kuin YouTubesta soitettuna.

Turun tuomiokirkko – Se ainoa oikea paikka käydä kuuntelemassa joululauluja.

Aatonaatonaattona isä tekee sen verran jouluvalmistelujen eteen, että kantaa kuusen sisään. On varmistettu, että kuusi on varmasti hienompi ja tuuheampi kuin Virtasten. Kakarat tappelevat siitä, kuka saa laittaa tähden, ja seurauksena on kaatunut kuusi, sekä muutama mustelma. Ja taas raivotaan, ettei pukki tuo aattona lahjoja, koska kakarat perseilevät eivätkä osaa käyttäytyä. Silti illalla taas paketoidaan viimeiset lahjat kynttilän valon loisteessa.

Aatonaattona laitetaan kinkku uuniin, ja sen kanssa valvotaan koko yö. Samalla väännetään muutaman jouluruuat vielä pöytään. Jaska-setä ja Maire-täti ovat tulossa, eikä Maire-täti voi sietää rosollia. Hänelle siis tehdään oma salaattinsa. Ja Jaska-setä saa rukiista jumalattomia kaasukohtauksia. On siis kaikkien etu, että Jaska-sedälle leivotaan omat joululimput. Joululimppu on kaupasta ostettuna vähintääkin myrkyllistä, joten se on pakko leipoa itse.

Meillä ei muuten ole pipareitakaan! Ei niitä kuitenkaan kukaan tässä taloudessa syö.

Riisipuuro laitetaan tulille kuudelta aamulla, koska sen kestää kuitenkin tulla niin kauan. Sen jälkeen herätetään kakarat, kaikki mättävät puuron naamariinsa, ja sen jälkeen koko konkkaronkka puetaan paksuihin nuttuihin ja lähdetään kuuntelemaan joulurauhanjulistusta pirun kovaan pakkaseen. Kakaroita kusettaa, mutta täällä seistään odottamassa se pari tuntia, jotta varmasti saadaan hyvät paikat ja nähdäänkin jotain. Perinteitä ei, perkele, rikota. Nyt on sentään joulu.

Sen jälkeen äkkiä kotiin laittamaan laatikoita uuniin. Anoppi tulee ihan kohta. Rosollit valmiiksi, parempaa lautasta pöytään, kinkkuun hieno sinappikuorrute ja kaikki ihan helvetin hienosti esille. Sitten kaikki pöytään! Muut syövät, kun äiti huseeraa, tarjoilee, laittaa astianpesukonetta välillä päälle ja riehuu hiki perseessä.

Ilman joulutähteä ei ole joulun tunnelmaa. Vai miten se nyt meni?

Anopin mielestä kinkku on hieman kuivaa. Hän sai aina oikein mehevän kinkun omalle perheelleen, kun teki sen kunnon leivinuunissa. Tietenkin se saatanan harakka osaa valittaa jostain! Meillekin pitäisi hankkia leivinuuni, niin saataisiin parempaa kinkkua ensi jouluna.

Sitten kuusen alle lahjat. Isä pukeutuu joulupukiksi. Toinen kerta, kun isä tekee tänä jouluna jotain. Kakarat avaavat lahjat, mitä heidän ei pitänyt saada. Lotteliina parkuu, koska hän sai väärän väriset kännykän kuoret. Sulopetteri on sitä mieltä, että hänen lahjansa ovat niin noloja, ettei hän kehtaa kertoa niistä koulussa kavereilleen.

Kun lahjapaperit on siivottu lattialta, äiti heittää jalkansa ylös ja ottaa lasin viiniä. Anoppi nalkuttaa, millainen alkoholisti äidistä on tullut, kun lasten nähden kehtaa juoda. Lapsille pitää antaa raitis joulu. Äiti ottaa palan suklaata, ja isä valittaa, miten se menee vyötäisille, ja äiti on muutenkin lihonnut jo ihan tarpeeksi. Ei hän kehtaa viedä vaimoaan kesällä purjehdusseuran juhannusjuhliin, jos vaimo syö kuin sika, minkä perse pistettiin äsken muiden henkilöiden puolesta poskeen.

Ei joulua ilman suklaata.

Näiden sanojen myötä haluan toivottaa joka ikiselle mutsille – turkulaiselle tai ei – ihan pirun sähäkkää joulua!

PS. Tarina ei koske minua, sillä minulla on vain yksi teini, ja koska tämä kappale teinejä perseilee luonnostaan jo lakkaamatta, en ole ikinä uhkaillut sillä, etteikö pukki tulisi. Enkä minä syö sian persettä eikä naapurissamme asu Virtasia. En myöskään aio mennä pakkaseen palelemaan ihan vain jonkun pikkupikku julistuksen takia. Kortteja en lähettänyt ja meillä kaikkein eniten lahjoja saa koira. Kuusta ei ole eikä tule, koska juurikin tämä koira, joka söisi sen kuusen ihan vain huvikseen. Ja minulla on maailman paras anoppi, jonka vierailusta en pahastuisi ollenkaan! Jos tarina koskee SINUA, voit miettiä, miten meni noin niin kuin omasta mielestä.

PPS: Kippis! Jouluna SAA ottaa lasin viiniä. Minä ainakin otan. Ihan vain siksi, koska voin ja haluan.

En TAATUSTI meikkaa, laita rintaliivejä enkä ravaa ympäri huushollia kuin hullu vain siksi, että on joulu.
Tags

Satu Mäkinen

Räiskyvä, rääväsuinen räpätäti.
Sisukas, suorasanainen sählääjä.
Juuri se henkilö, josta äitisi sinua varoitti.
Se olen minä. Satu. Minulla on vahvoja mielipiteitä, ja kerron ne kyllä kiertelemättä ja kaunistelematta asiaa laisinkaan.

Related Articles

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close