Pakkolasku paperille

Työelämä vai Onnellinen elämä?

Ihminen osaa tehdä tulen, kommunikoida toisen ihmisen kanssa puhumalla, rakentaa avaruusraketin, voidella välikelille sopivat sukset, pahoittaa mielensä kaikesta ja juosta rahan perässä, mutta ihminen on unohtanut onnellisuuden, perheen ja työn tasapainon ja toisten kunnioittamisen.
Pienenä lapsena(1-6 vuotiaana) ihminen on matkansa alussa ja elää hetkessä, ei huolta turhista ja typeristä aikuisen murheista. Se hetki sisarusten tai kavereiden kanssa hiekkalaatikolla tai pulkkamäessä on kaikki mitä onnellisuuteen tarvii sillä hetkellä. Se hetki nautitaan loppuun asti eli siihen kun äiti/isä käskee sisälle syömään kellon tarkasti lämmitettyä ja arjen kiireellä maustettua einestä.

Valmistautuminen loppuelämää varjostaviin ja mieltä ahdistaviin päivätöihin ja rahan ja muoviromun tavoitteluun aloitetaan heti koulussa. Aivan aluksi opetellaan kello ja pois siitä spontaanista käytöksestä joka perustuu intuitioon ja aitoon läsnä oloon. Siitä asti kun ihminen oppii kellon, alkaa alamäki. Alkaa matka kohti länsimaista niin sanottua hyvinvointia. Kello tulee hallitsemaan koko loppuelämää ja vielä hautajaisissakin tämä ihmiskunnan oma keksintö määrää moneltako ruumis lasketaan monttuun ja moneltako karjalanpaisti tarjotaan ja adressit luetaan. Se on surullista, jopa pelottavaa.

Peruskouluaika (ikävuodet 7-15) opiskellaan matematiikkaa, kieliä ja luonnontieteitä ja tietenki kellon määräämässä aikataulussa. Ainoat hetket missä sallitaan spontaani ilo ja riemu on välitunnit ja harrastukset. Toki niissäkin on tiettyjä rajoitteita ja tiettyjä tavoitteita. Aika usein harrastuksissa valmentaja tai vanhemmat toivovat lapsesta urheilijaa, ammattilaista lajissaan joka tienaa valtavasti rahaa ja seuraa orjallisesti harjoitus aikataulua ja kisakalenteria. Välitunneilla liian spontaani ilo aiheuttaa ääntä joka aiheuttaa lähes loppuun ajetuissa opettajissa vastareaktioita ja nuorille merkintöjä häiriökäytöksestä. Tosin on siellä seassa oikeaakin häiriökäytöstä mutta käsitellään sitä paremmin toisella kertaa.

JOS koululaitos onnistuu tehtävässään täydellisesti se kasvattaa/kouluttaa sopivan harmaata massaa joka tyytyy tehdastyöhön, pitkään asuntolainaan, liian vanhaan corollaan ja siihen että eläkkeelle tuskin elävänä pääsee. Onnen hetket koetaan lyhyenä piikkinä jota seuraa yleennys sukellus syvempiin vesiin ja mieliala/unilääke kierre tai sitten vanha ja suomalaisille tuttu alkoholismi. Eli esimerkiksi avioliitto on todellinen onnen hetki, tosin johtuen kiireisestä työelämästä sitä ei keretä hoitaa joten ero on todennäköinen. Siinä on hyvä sauma alkoholisoitua tai aloittaa terapia ja säännöllinen lääkitys. Kaikki on nykyään bisnestä, jopa sinun ja minun mielenterveys on bisnestä. Ja bisnestä ohjaa kello ja lompakko.


Jos haluat olla kuollessasi legendaarisen kovan työhenkilön maineessa ja samalla olla yhteiskunnallisesti mahdollisimman hyödyllinen niin toimi seuraavasti: Mene työelämän pyörteisiin heti ammattikoulun jälkeen tai mielellään heti peruskoulun jälkeen. Tee pitkiä työpäiviä, tupakoi paljon ja käytä alkoholia vapaa-ajalla reilusti, mielellään jopa vähä liikaa. Syö päivittäin grillillä tai pizzeriassa. Älä vietä pitkiä lomia ja jos vietät, juo mielellään loma-ajat. Tällä tupakoinnilla, juomisella ja epäterveellisellä grilliruualla varmistetaan se että maksat kokoajan veroja käteen jäävästä palkastasi mahdollisimman paljon. Ja lopuksi enää täytyy kuolla ennen eläke-ikää käymättä kertaakaan sairaalassa. Näin valtio saa pitää maksamasi eläkkeet ja olet maksanut veroja reilusti eläessäsi. Ja paikallisella huoltoasemalla joku saattaa mainita että siinäpä oli kova työläinen.
Jos taas olet kiinnostunut onnellisesta elämästä toimi näin: Tee töitä järkevästi, älä haali turhaa omaisuutta vaan opettele nauttimaan pienistä ja ilmaisista iloista. Liiku luonnossa perheen ja läheisten kanssa. Älä tupakoi, nauti alkoholia harvoin ja kohtuullisesti. Vietä viikonloput ja lomat ilman kelloa ja kännykkää ja mielellään luonnon läheisyydessä. Käy vaikka ongella ilman saalis tavoitteita. Älä yritä ymmärtää kaikkia asioita vaan yritä olla ennemmin ymmärtämättä. Suhtaudu jokaiseen päivään kuin ensimmäiseen eli katso maailmaa terveellä uteliaisuudella äläkä pelkää turhaan. Opettele nauttimaan läheisten seurasta, luonnosta, auringosta, sateesta, onnistumisista ja jopa epäonnistumisista. Ja tärkein, älä katso itseäsi ja ympäröivää maailmaa niin tavattoman tosissaan . Täällä saa ja pitää nauraa. Se on iloa ja vielä tällä hetkellä markkinatalouden ja verottajan ahneiden kourien ulottumattomissa.

Hyvää kevättä, koittakaa pärjätä valitsemallanne tiellä.
Terveisin: Tapsa

Tags
Close