Paskapuhetta, mutta uskon

Kaksi kuoliniskua alle viikonlopussa

Lapset. Elämän suola. Pussieläin. Erotiikan tappaja. Näsäviisas. Totuuden laukoja.

Näitä kaikkia he ovat. Oma tyttäreni on varsinkin näsäviisas ja totuuksien laukoja.

Näistä molemmista, äidiltään perityistä taidoista, sain nauttia täysin siemauksin jopa alle viikonlopun aikana.

Ensimmäinen kuolinisku tapahtui perjantai-iltana.

En ollutkaan menossa perusduuniini eli portsarihommiin ja en täten pukeutunut luotiliiviin ja varustevyöhön, tahi Nahkhiirmies-logoon.

En. Olin menossa uuteen työhöni, eli ohjelma-isännän hommiin, joten pukeuduin pikkutakkiin siististi. Housutkin oli jalassa, muistaakseni?

Tyttäreni tätä pukeutumista kovin ihmetteli ja kysyikin:

”Isi, mihin olet menossa?”

”Töihin isi on menossa, kultaseni.”

”Miksi et oo pukeutunut töitä varten sitten?”

Vastasin: ”Isi menee uuteen työhönsä pitämään ihmisille hauskoja ohjelmia, josta he sitten maksavat ja isi saa siitä rahaa.”

Hetken mietittyään tuli kuolinisku:

”Isi, miksi joku maksaisi, että saa sua katsella?”

Tälläinen isku, joka mitätöi uudistumisen halun.

Saman viikon sunnuntaina tunsin itseni likaiseksi, lukuisista pubiruusujen pölyistä johtuen.

Otin tytön följyyn ja läksimme saunaan.

Pari kuukautta sitten muutimme böndeltä keskustaan, mutta nakuiluni ei ole sopeutunut asiaan.

Talsimme peräkanaa rappusia alas saunaan pläntit paljaana tytön kanssa.

Sanoin tytölle, joka jäi rappusten alkupäähän itseään peilaamaan, että:

”Pistäs nyt vauhtia, ikkunan edessä ei ole verhoja ja naapurit voi kattella alastonta iskää.”

Muutamaa sekuntia myöhemmin tyttö paukautti:

”Joo, jos ne näkee sut alasti ne nauraa!”

Kaikki tämä alle viikonlopussa.

Tags

Related Articles

Close