Paskapuhetta, mutta uskon

Päivä jolloin vittuilu keksittiin

Maailman kauneus ja kauheus sekä lasten viattomuus yhdistyvät joskus koskettavalla tavalla.
Olin Böndiksen kanssa pihalla leikkimässä kauniina talvipäivänä. Böndis teki Lumi-Lemmyjä ja itse kirjoitin nimeäni lumeen. Kofeiiniyliannostuksesta johtuvan käsien tärinän vuoksi, pihassani lukee ”Property of Pastori Kusi”. Päivä muuttui iltaan ja Böndis katseli taivaalla möllöttövää puolikuuta. Hän sanoi minulle ” Isi, tahdon tuon kuun”. Sanoin tyttärelleni ”Isi varmasti antaisi sinulle kuun taivaalta, jos vain siihen pystyisi” . Tyttäreni vastaus oli sydäntä riipaisevan koskettava ” Voi hemmetti, isi on laiska” .

Sama päivä taittui yöhön, Böndis tuhisee, vaimo tuhisee ja älämöi. Mutustelin Hesekeksiä ja join lähdevettä, maatessani tyynydyynin päällä elokuvaa ihmetellessäni. Yhtäkkiä vaimo kääntyy minua päin, tökkää kaukosäätimellä kylkeeni ja sanoo ”Nyt sitten käännyt kyljellesi tai kaikki herää tohon saatanan kuorsaukseen!”
Viaton vastaukseni kuului ” No mitäs viddua, en mä kyllä nuku ku katon töllöä. Taitaa olla ihan oma kaasaris nyt tukossa!”  Vaimon vastaus tähän oli ” No okke, ehkä et VIELÄ kuorsaa, mutta kuitenkin pian alkaa taas metsäkone pöhisemään, joten kutsutaan tätä sitten ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi”. Oma vastaukseni tähän pyhäinhäpäisyyn oli ”No just, sinähän se tiedät ehkäisystä ihan kaiken!”  Vaimon viimeinen kommentti oli kuolinisku vinoilulleni ”Kyllä mä siitä enempi tiiän ku sinä pidätyskyvystä! ”  Kostoksi käänsin kylkeä ja pieraisin, mulle ei vaimot vittuile!

Puoliunessakin tai lapseniässä, elämäni naiset pieksee minut sanallisesti.

Tags

Related Articles

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close