Paskapuhetta, mutta uskon

Peräsuolen saksalainen täsmäisku

En tiedä mikä natsi-salessa, eli Lidlissä, saa tyttäreni peräsuolen huutamaan välittömästi, kuin Pentagrammi-Pentti Antti Tuiskun konsertissa.

Kun olimme puolen kauppaa kiertäneet, Böndis jo pysäsi täristen kärryjen viereen, ja rupesi puskemaan hiki hatussa mokkapaviaaneja kohti maaliviivaa. Vaimo lähti tytön kanssa vessaan, ja minä jäin kärryjen sekä tytön nuken kanssa jonottamaan. Satakiloinen mies baby-born nukke sylissä, joka oli puettu kuin Elton John polttareissa, herätti huomiota. Takanani ollut vanha pariskunta tarttui syötiin kuin hauki Rapalan huoraan – vanha rouva kutitteli nukkea leuan alta ja supisi sille. Luulin että Rouvan paristot käyvät vajaalla, mutta mitä vielä…

Tajusin sillä hetkellä, että ei ole lasta näköpiirissä, on vain iso mies nukke sylissään.

Rouva kutitteli edelleen nukkea, ottaen katsekontaktia minuun ja sanoi hempeällä äänellä: ”Onpas pojalla hieno nukke.”
En kehdannut kieltää tai selitellä, vaan sanoin muorille:  ” Kiitos paljon. Mulla on kotona vielä isompi nukke, sellainen puhallettava. En kehtaa katsoa sitä enää silmiin.”

Muori sanoo vastapalloon: ” Ei sellaista pelottavaa isoa nukkea kannata kauppaan ottaa. Pieni on just hyvä pojalle.” 

Hellakoukun punainen kassatäti otti ostoksista rahani, ja aloin pakkaamaan. Muori sanoo tähän:  ” Oletpas etevä poika, kun itse maksat ostoksetkin.” Vastasin muorille vielä: ” Kiitos paljon. Osaan jo kirjoittaakin ja laskea sormilla, mutta mun on nyt mentävä kun isi odottaa autossa. Hyvää päivänjatkoa Rouva.”

Lähdin Histamiini laukkaa autolle ja kadotessani kaukaisuuteen, kuulin rouvan vielä kehaisevan miehelleen: ” Siinä oli Aulis, oikein etevä ja ystävällinen poikalapsi”.

Lidl – Halpa ja lapsiystävällinen.

Related Articles

Close