Pinnalla

Piritreffit

Kuvituskuva.

Hello evribadi! Nyt haluaisin kertoa teille treffeistä, joista on kohtsillään vuosi aikaa.

Lähdin viime helmikuussa treffeillä erään mukavan miehen kanssa.
Olin tuijotellut häntä kantapaikassani joitakin kertoja, ja kerran hetken mielijohteesta pyysin häntä sitten rehvilöille.
Tarkoitus oli alunperin mennä jonnekin syömään, mutta päädyimme pelaamaan biljardia. Voitin yhden kierroksen – ja iloitsin siitä röyhkeästi.

Kerroin siis kaikille, kuinka minua ei kukaan voi voittaa tässä saatanan pelissä, jota olen pelannut viimeksi vuonna 2004.

Nautiskeltiin myös jokunen lasi viiniä, ja siinä turinoidessa selvisi, että treffiseurani on 59-vuotias. Olihan minulla ollut aavistus siitä, että tyyppi on vähän vanhempaa vuosikertaa, joten tiedustelin siltä vilpittömän uteliaasti:

” Onko herra syntynyt ennen vai jälkeen sotien?”

Aika iloisissa tunnelmissa ilta jatkui, ja porukkaa tuli tupa täyteen. Lähdin tupakalle eräässä sopivassa rakosessa, ja huomasin tupakkakopissa yhden pienen kaupunkimme tunnetuimmista narkkareista. Tunnen tapauksen koska hän seukkaili erään puolituttuni kanssa pari vuotta sitten, ja olen jopa vaihtanut hänen kanssaan ajatuksiakin pariin otteeseen, hänen selvinä hetkinään.
Kunniallisena kansalaisena moikkasin, mutta heppu oli sekaisin, kuin nakit ja muussi, eikä tunnistanut minua. Hän kysyi mongertaen, ja seinään selkä edellä törmäillen:

 ” Kuka vittu sinä olet? ”

Eipä siinä sitten mennyt sekuntia kauempaa,  kun tupakkakoppiin tuli toinen vauhtikalle ja nämä kaksi sankaria alkoivat tempoa toisiaan turpaan niin, että persvaot vilkkuivat. En tiedä mistä kähinä alkoi, mutta ammattilaisten otteella alkoivat siinä toisiaan hakata.
Lähdin vikkelästi karkuun, koska pelkäsin jääväni jalkoihin, tai saavani niiltä takuuvarmasti hivin, kupan, syfiliksen ja kaikki loput

– mitä näitä nyt on.

Menin takaisin seuralaiseni luokse tiskille. Sieltä katsoimme, kun pystypaini muuttui kreikkalais-roomalaiseksi mylläämiseksi. Varovaisen arvioni mukaan tutumpi heppu oli häviöllä, mutta ei hänkään antanut jokaista läimäytystä ilmaiseksi, vaan pisti vastaan minkä hontelolta olemukseltaan kykeni.
Baarimikko soitti tässä vaiheessa poliiseja paikalle, koska kukapa sitä uskaltaa mennä kahden sekopään väliin sovittelemaan.

Poliisit tuli, mutta mellakka sinänsä oli jo siinä vaiheessa rauhoittunut. Ensimmäisenä saattueessa poistui tämä tutumpi narkkari, sitten toinen.
Huomasin tupakkakopin lattialla valkoista jauhetta.

                                                                 Rynnistin tutkimaan asiaa koska olen ihan saatanan utelias.

Hämmästyksestä laajenneet silmäni havaitsivat lattialla kaksi suht kookasta pussillista valkoista jauhetta,  joista toinen oli vähän isompi.

Herramme ristuksen tähären mikä pommi!

Päätin olla omatoiminen, takavarikoin pussukat ja kiikutin ne baaritiskin päätyyn talteen, koska olen rehellinen ihminen.
Olin kuitenkin suht tanakasti alkoholin vaikutuksen alaisena ja sain mitä parhaimman idean:

Mähän voisin pitää itselläni sen isomman pussin JA LYÖDÄ RAHOIKSI ! MINUSTA TULEE RIKAS! OSTAN TALON! JA PALJON MEIKKEJÄ!

Tungin pussin tissiliiveihin ja sillä siunaaman sekunnilla tajusin, että tein sen valvontakameran alla.

Kelasin pari sekuntia. Käänsin kelkkani aivan saatananmoisessa paniikissa. Tunsin verenpaineen nousevan, pulssi kiihtyi ja kasvot muuttui kuumottaviksi. Olin varma, että pääsen vankilasta suunnilleen viiden vuoden kuluttua.

Hetken aikaa tunsin kuitenkin olevani maailman kuningas.

Poliisit ja baarimikko olivat tällä välin tulleet takaisin sisälle, suunnistaen suoraan tupakkakoppiin. Riensin välittömästi kertomaan mitä lattialta löytyi, ja mihin pussit vein. Ajatuksenani varmaan oli saada vähän vähemmän vankilaa, jos menen heti tunnustamaan.

Baarimikko oli vähän pahana, kysyi raivoissaan, minne olin kaman kätkenyt.

Hädissäni kaivelin äkkiä rintaliiveistä ison jauhepussukan, ja annoin lähimpänä seisseelle poliisille. Rukoilin ettei minua pidätettäisi, ja kerroin toisen pussin sijainnin.

Pussia ojentaessa poliisisedälle en saanut edes vilkaisua. Hän vaan otti sen isoon kouraansa, mihin lie sen laittoikaan.

Pussissa oli tavaraa toistasataa grammaa ja kuulema se on aika arvokasta. Lehdestä luin.

Tai ihan sama, sitä olisi voinut ihan hyvin olla vaikka kolme kiloa. Olin niin päissäni, etten oikein osannut arvioida tavaran määrää. Mutta paljon sitä oli.
Heti kun totesin, ettei minua viedä vankilaan, lipesin aika livakkaan seuralaiseni kainaloon,  äärimmäisen nolona totesin:

”No, sä nyt varmaan näit mitä tapahtui…?”.

Seuramieheni oli varsin cool tapaus. Hän vaan kysäisi kuin ohimennen että: ” Tapahtuuko sulle useinkin tämmöistä? ”

Ollaan kohtapuoliin seurusteltu vuosi.

Terkkuja Malminhovista,
Antisankaritar

Tags

Related Articles

Close