Sarjarakastuja

Saaliina romanssi – Netflixin uutuussarja You (2018)

Silmiini osui kuluneen viikon aikana useampi uutinen Netflixin tuoreesta You-sarjasta. Aloitan kuitenkin ensiksi termistä, jota aion tämän postauksen yhteydessä käyttää.

Saalistava rakkaus

Predatory romance, jonka olen mielivaltaisesti kääntänyt saalistavaksi rakkaudeksi, on vuosikymmeniä vanha ilmiö populaarikulttuurissa, tosielämästä puhumattakaan. Ajattelen sen osaksi toksista maskuliinisuutta. Monet, erityisesti miehet ymmärtävät toksisen maskuliinisuuden tarkoittavan, että kaikki miehisyys on jotenkin väärää tai myrkyllistä. Sitä se ei missään nimessä tarkoita, vaan toksinen maskuliinisuus pitää sisällään ne yleisesti miessukupuoleen liitetyt negatiiviset käyttäytymis- ja ajattelumallit, jotka ovat haitallisia pääasiassa miehelle itselleen mutta usein myös tämän läheisille.

Beck on Joelle pakkomielle alusta saakka

Näin erinomaisen Youtube-videon saalistavasta rakkaudesta, ja aionkin käsitellä aihetta ja You-sarjaa osittain tämän videon avulla. Videon voit katsoa tästä, mitä suosittelen vahvasti. Katsominen ei ole kuitenkaan pakollista, sillä tiivistän sen sanoman tässä postauksessa.

Video “Predatory Romance in Harrison Ford Movies” käsittelee saalistavaa rakkautta elokuvissa, joissa Harrison Ford esittää pääosaa. Käsittelyn alla on Fordin kolme merkittävintä roolia: Han Solo, Indiana Jones ja Rick Deckard. Kaikissa näissä hahmoissa on jotakin samaa: he ovat oman tiensä kulkijoita, jotka ottavat sen, mitä haluavat. Jokainen näistä hahmoista on pidetty ja miehet useista sukupolvista ovat eläneet näiden elokuvien vaikutuksen alaisena. Valehtelisin jos väittäisin, etten itse rakastaisi näitä leffoja.

Haluan sanoa, että en ole hysteerisen tarkka siitä, miten elokuvissa ja sarjoissa miehiä kuvataan tai toisin sanoen millaisia roolimalleja populaarikulttuuri tarjoaa. Uskon, että katsojat osaavat kyllä käyttää omaa järkeään ja ymmärtää, missä oikean ja väärän raja kulkee. Aina näin ei tietenkään ole, mutta suurempi vaikutus tulee ehkäpä kasvuympäristöstä ja tosielämän roolimalleista. Taiteella on kuitenkin aina tietynlainen vastuu ja siksi otan tämän asian esille nyt.

Kaikki Fordin esittämät hahmot käsittelevät naisroolihahmoja ja erityisesti rakkauden kohteitaan hyvin samalla tyylillä. Flirttailu on usein ilkeää tai holhoavaa. Naisen vihamielisestä vastakaiusta huolimatta mies ei peräänny vaan uskoo naisen varmasti tuntevan samoin kuin mies itse. On hyvin tyypillistä, että elokuvissa ja sarjoissa yhteen päätyvä pari on aluksi toisiaan kohtaan vihamielinen. Niin voi toki olla oikeassakin elämässä, mutta elokuvissa se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Se ei ehkä ole lievimmillään niin haitallinen ilmiö, kuin aiemmin luettelemieni hahmojen toiminta Star Warsissa, Indiana Jones -elokuvissa tai Blade Runnerissa, mutta silti huomion arvoinen.

Videossa näytetään pätkä Star Wars –elokuvasta, jota videon tekijä tituleeraa kohtaukseksi, jota pidetään yleisesti yhtenä elokuvahistorian romanttisimmista kohtauksista. Han Solon ja Leian ensisuudelmaa edeltää laskennallisesti kahdeksan eri hetkeä, jossa Leia osoittaa, ettei ole antanut suostumusta miehen toimintaan. Silti kohtaus päättyy romanttiseen suudelmaan, josta kuuluisa rakkaustarina saa alkunsa. Videossa katkelma alkaa kohdasta 2:30.

Han Solon ja Leian ensisuudelma

Saalistavalla rakkaudella tarkoitan siis sellaista käytöstä, jossa naista ikään kuin metsästetään parisuhteeseen tai seksiin, jossa seksuaalinen tai muu fyysinen painostus on sallittua ja johtaa haluttuun lopputulokseen. Saalistavassa rakkaudessa naisen mielipidettä ei oteta tosissaan, suostumuksesta ei välitetä ja naista pidetään hahmona, jonka “ei” muuttuu “kylläksi”, kunhan mies ei anna periksi.

Stalkkeri on söpö?

Kaikkiaan saalistava rakkaus on hirvittävä ja myrkyllinen asia, jota valitettavan usein joutuu todistamaan elokuvissa ja sarjoissa. Päästäkseni varsinaiseen asiaan, on syytä tarkastella Netflix-uutuuden juonta tarkemmin:

Kirjakaupan pitäjänä työskentelevä tummatukkainen (Gossip Girlistäkin tunnettu Penn Badgleyn esittämä) Joe Goldberg tapaa liikkeessään kauniin ja älykkään Guinevere Beckin. Tarinaa vie eteenpäin Joen sisäinen ääni, joka alkaa ensimmäisistä minuuteista alkaen kuvailla näkemäänsä naista ja tehdä päätelmiä tämän ajatuksista, haluista ja toiveista. Joe juttelee naiselle kerran ja kehittää tähän pakkomielteen. Jo sarjan ensimmäisen jakson ensimmäiset kaksi minuuttia saavat karvani pystyyn.

Hei. Kuka olet? Vaikutat opiskelijalta. Paitasi on väljä. Et halua, että sinua tuijotetaan, mutta rannekorusi kilisevät. Haluat vähän huomiota. Tartun syöttiin. Etsit kirjaa. Kaunokirjallisuus F:stä K:hon. Et ole epävarma nymfi, joka ostaa Faulknerin eikä koskaan lue sitä loppuun. Liian ruskettunut Kingin lukijaksi. Kuulostat kuin häpeäisit sitä, että olet kiltti tyttö, ja mumiset ensimmäiset sanasi minulle. – – Eikö sinulla ole rintsikoita? Ja haluat, että huomaan! (You, 2018. S01E01)

Nainen kurottaa hyllystä kirjaa ja Joe uskoo, että Beck esittelee rintojaan. Monologi on kaikilta osin esineellistävää, kieroutunutta ja ennen kaikkea saalistavaa. Miehen ajattelua vallitsee käsitys siitä, että nainen haluaa häntä huolimatta siitä, ettei siitä ole mitään todellisia merkkejä.

Joe ja Beck tapaavat kirjakaupassa

Tiedän, että You-sarjan tarkoitus ei ole esittää hahmoa vahingossa tällaisena vaan tällä kertaa saalistava romantikko on luotu tahallaan. En silti tiedä onko se kovin hyvä asia. Syy, miksi törmäsin tähän sarjaan somessa oli se, että jotkut sarjan naispuolisista katsojista olivat pitäneet päähenkilö-Joeta söpönä ja romanttisena. Mies alkaa stalkata Beckia, seuraa tätä kaikkialle, tirkistelee, manipuloi, murtautuu tämän kotiin ja varastaa tältä. Alkaa juoni, jonka tarkoituksena on saada nainen rakastumaan mieheen. Joe on psykopaatti. Ja silti hahmoa on pidetty romanttisena? Roolia esittävä Badgley oli joutunut jopa erikseen muistuttamaan fanejaan, mikä hahmo on oikein miehiään. Joku oli nimittäin tweetissään toivonut Joe Goldbergin hahmon kidnappaavan hänet. Huh huh. On selvää, etteivät miehet ole ainoita, jotka ovat alttiita populaarikulttuurin luomille vaikutuksille ja mielikuville siitä, miten miesten pitäisi toimia ja millaista on todellinen, välittävä rakkaus.

You-sarjasta yleensä

Sarja alkaa lupaavasti ja pidän sen rauhallisesta temmosta. Joen sisäisen äänen tarjoama kertoja on mielenkiintoinen kaikessa kieroutuneisuudessaan ja käsikirjoitus on tehty taidokkaasti. Niin monologi kuin dialogikin toimii hyvin ruudulla. Badgley tekee aivan oivallista suoritusta, mutta en löydä sarjasta ketää, kenestä pitäisin. Sarjan väritys on lämmin ja kellertävä, mikä muistuttaa tunnelmaltaan alun kirjakauppaa. Myös värityksellä saadaan siis aikaan turvallisuutta ja romantiikan tunnetta tehostava tunnelma.

Guinevere Beckiä kuvaillaan älykkääksi, mutta yksinäiseksi ja köyhäksi kirjoittajaksi, joka haaveilee runoilijan urasta. Älykkyyttä en kuitenkaan naisesta havaitse mitenkään tavallista enempää. Hän tekee outoja päätöksiä ja jää kaikkiaan vähän etäiseksi hahmoksi.

You yrittää kovasti ottaa kantaa sosiaalisen median tuomiin vaaroihin yksityisyydensuojaa ajatellen, mutta minusta kritiikki jää päälle liimatuksi ja keinotekoiseksi. Joe esimerkiksi stalkkaa Beckin somesta ja toteaa, että julkinen Instagram-profiili tarkoittaa, että nainen haluaa esitellä itseään ja on sitä kautta ikään kuin vapaata riistaa. Joe ottaa selville somesta koko Beckin perhehistorian ja elämän. Totuus on kuitenkin se, että jokainen voi todellisuudessa hallita sitä, paljonko somessa itsestään paljastaa. Ja todella harva paljastaa niin paljon kuin Beck.

Toinen epäuskottava asia on se, ettei Beckillä ole puhelimessaan mitään suojakoodia tai -kuviota. Toki sellaisiakin henkilöitä on, mutta älykkääksi kuvailtu akateeminen kirjailijanalku, joka elää osittain kännykkänsä välityksellä suojaisi sen varmasti. Asia, joka minua kuitenkin häiritsi eniten on se, että katutasossa asuva Beck tekee kaikki päivä- ja iltatoimensa avointen, verhottomien ikkunoiden edessä: pukeutuu, riisuu, harrastaa seksiä ja jopa masturboi estottomasti. Ikkuna antaa suoraan kadulle. Talossa on kaikki valot päällä. Näin ei käy, ellei se ole tahallista ja Beckin tapauksessa se ei ole sitä.

Ymmärrän, että psykopaattisen romantiikkaa saalistavan stalkkerin avulla on haluttu ehkä ottaa kantaa #metoo -aiheeseen. Seksuaalinen häirintä on puhuttanut mediassa viimeisen vuoden aikana tavattoman paljon ja se on hyvä. Tässä tapauksessa en kuitenkaan näe vaikutusta positiivisena vaan jopa käänteisenä. Onnistuiko tuotantotiimi luomaan niin onnistuneen kannanoton saalistavasta käyttäytymisestä, että siitä tulikin oikeasti romanttista? Jokin meni selvästi vikaan, kun sarjan fanit pitävät päähenkilöä viehättävänä.

Huoh. En jaksanut katsoa montakaan jaksoa. Jokin tässä tavallaan viehätti, mutta pääasiassa olin kauhuissani ja karvat pystyssä. Ja ehkä vähän pahoinvoiva. Sarjalla on kuitenkin paljon faneja ja heitä myös hemmotellaan; toinen kausi ei ole edes vielä ilmestynyt, kun kolmas jo luvattiin. Saapa nähdä miten tälle tuotannolle pitkällä aikavälillä käy.

Sarjarakastuja-asteikolla 7/10, IMDb-asteikolla 8/10

Mitä mieltä itse olit sarjasta? Pelottiko vai viehättikö päähenkilö sinua? Kerro kommenteissa.

Tags

Related Articles

1 thought on “Saaliina romanssi – Netflixin uutuussarja You (2018)”

  1. Iha paras sarja ikinä!!! Murun kaa tätä aina katotaa ja mä oon niin niinku toi Joe! Muru on ku toi Beck, paitsi kauniimpi <3

    Hyvä kirjoitus vaikka tää onki minusta täydellistä aivot narikkaan hömppää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Close