Uncategorized

Koulussa kiusattu – Pelkoja aikuisuudessa

Toimittaja : Linda Hilden

 

Koulukiusaaminen voi jättää jälkiä, jotka vaikuttavat vielä aikuisenakin. Varsinkin henkisen väkivallan jättämät arvet voivat olla hyvinkin syviä ja jättää erilaisia pelkotiloja aikuisikään asti, jotka näkyvät jopa päivittäisessä arjessa. Vähättelemättä kuitenkaan yhtään fyysisen väkivallan jättämiä vaikutuksia.

Kiusattujen tarinoita on yhtä monta erilaista kuin kiusattujakin. Yksikään niistä ei ole samanlainen. Kahden kiusatun, Jonin (37) ja Jennankin (24) tarinat ovat erilaiset, mutta kummankin kohdalla kouluajat ovat jättäneet jälkiä aikuisuuteen ja ovat muovanneet heistä sellaisia kuin tänä päivänä ovat.

Kuinka kaikki alkoi?

Jonin kiusaaminen alkoi kolmannelta luokalta jatkuen aina yläasteen viimeiselle luokalle asti. Itse hän ei siihen oikein vielä silloin noteerannut, mutta opettaja huomasi kiusaamisen ja yritti puuttua siihen heti olemalla yhteydessä Jonin vanhempiin. Tilanne kuitenkin muuttui Jonin siirtyessä neljännelle luokalle, jolloin opettaja vaihtui. Pahimmillaan kiusaaminen oli viidennellä ja kuudennella luokalla, mutta silloin uusi opettaja ei kiusaamiseen reagoinut, vaikka Jonin äiti yritti saada opettajaa puuttumaan siihen.

Jennaa ruvettiin kiusaamaan jo 8 vuotiaana ja hän sai kärsiä siitä koko peruskouluajan aivan yksin, koska koki sen olevan niin nöyryyttävää, eikä siksi kertonut kiusaamisesta kenellekään. Kukaan opettajistakaan ei huomannut eikä näin ollen myöskään puuttunut.

Aikuisen vastuu puuttua

Lapsen on itse vaikea saada kiusaamista loppumaan ilman aikuisen apua. Sillä, miten opettajat sekä vanhemmat reagoivat, on suuri vaikutus kiusaamisesta selviämiseen. Jonin tilanteessa kiusaamiseen yritettiin puuttua järjestämällä keskustelutilaisuuksia, mutta konkreettisemmin siihen yritti rehtori puuttua ehdottamalla yläasteen vaihtoa. Koulun vaihto on hyvin yleinen tapa saada kiusaaminen loppumaan, mutta useimmiten se on vain ongelman siirtämistä muualle.

Lapsi, joka ei uskalla kertoa asiasta kenellekään, joutuu selviämään yksin ja monesti nämä lapset kasvattavat itselleen kovemman kuoren, vaikka toki osa heistä ei selviydy ja päättää päivänsä liian aikaisin. Jennan kohdalla onneksi kuitenkin kävi paremmin päin. Nykyään hän on vahva ja itsenäinen nainen. Jenna on yksi heistä, joka kasvatti itselleen kovan kuoren.

Siksi mä olen näin vahva nainen nykyään, Jenna tuumaa.

Kuvitettu kuva

Julmia sanoja, fyysistä kiusaamista

Jonin kiusaaminen oli enimmäkseen henkistä väkivaltaa, mutta toisinaan tavaroiden piilottelua sekä heittelyä kuminpalasilla. Kiusaamiselle otollisia hetkiä olivat tunnin alkamisen odottelut luokan edessä, siitä syystä Joni odottikin mieluummin tunnin alkamista opettajan huoneen edessä, koska siellä sai olla paremmin rauhassa kiusaajilta.

-Välillä tilanne luokassa oli yhtä helvettiä!, Joni kertoo.

Jennan kiusaaminen näkyi erilaisina huuteluina, pilapuheluina ja -viesteinä sekä nimittelynä ulkonäköön liittyvillä haukkumanimillä. Jenna sai kuulla olevansa ”läski”, ”minimega”, ”ruma” ja ”possu”. Haukkumanimet voivat tuntua haukkujasta pieniltä ja viattomilta, mutta todellisuudessa ne voivat murentaa kiusatun itsetunnon kokonaan.

-Näen itseni väärin ja sanotut sanat sattuvat edelleen, Jenna kokee vielä vuosienkin jälkeen.

Aikuisuuden minäkuva

Jenna kokee sanojen vaikuttavan vielä aikuisenakin hänen minäkuvaansa, vaikka kiusaaminen on loppunut jo kymmenen vuotta sitten. Haukkumanimet näkyvät edelleen hänen ihmissuhteissaan.

Joni on ollut aina hyvin avoin persoona, mutta kiusaamisen jättämien arpien vuoksi hän on edelleen hieman arka ollessaan kanssakäymisissä ihmisten kanssa ja pelkää sanovansa jotain tyhmää, josta saisi kuulla.

Anteeksipyyntö vuosien jälkeen

Anteeksipyynnöllä on suuri vaikutus, vaikka ei toki kaikkea sitä tuskaa poistakaan enää jälkikäteen, eikä korjaa jo aiheutuneita vahinkoja itsetunnossa. Aikuisena sitä ehkä vasta ymmärtää, mitä onkaan tullut lapsena tehtyä. Vaikka valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan aikuisenakaan vielä ymmärrä, kuinka paljon oma käytös on voinut vaikuttaa.

Joni sai kuulla yhdeltä kiusaajaltaan anteeksipyynnön ala-asteen luokkakokouksessa vuonna 2003. Hän sanoo antavansa suuren arvon kiusaajan anteeksipyynnölle. Jennalle ei ole anteeksipyyntöjä sadellut.

 

(Jennan nimi muutettu)

 

 

 

 

Tags

Related Articles

Close