ElokuvatKirjatMusiikkiNyt!Paskapuhetta, mutta uskonViihde

Levyarvostelu : Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa

Maj Karma : 101 tapaa olla vapaa  ( Sakara records )

”Ei kannata kutsua levyraatiin mua” , lauloi Herra Ylppö vuonna 1998 , Maj
Karman Kauniit Kuvat yhtyeen albumilla Kaakao.

Nyt, aika pitkälti 20-vuotta myöhemmin on asiat hieman eri tolalla .

Jos Jukka Virtanen vielä isännöisi Levyraati-ohjelmaa, olisi vuonna 2004
nimensä Maj Karmaksi lyhentänyt yhtye vakiovieras ja huippupisteillä.

Itselleni bändin kärkituotantoa ovat vuonna -98 ilmestynyt Kaakao, vuonna
-2000 ilmestynyt Ääri ja vuonna 2001 ilmestynyt Rautaneito. Nämä levyt
siis nimellä Maj Karman Kauniit Kuvat.

Yhtyeen suurin hittilevy on tietysti vuonna 2006 ilmestynyt Ukkonen. Levyn
nimibiisi on vieläkin ”nykykarman” suurin hitti ja levyltä löytyvää
kappaletta Rukous on coveroitu, aina Antti Tuiskusta alkaen.

Vuonna 2009 ilmestynyt Salama ei enää voittokulkua jatkanut, vaikka hyvä
levy sekin on. Ylppö jäikin soolouralle tämän levyn myötä, pitkäksi
toviksi .

Vuonna 2016 ilmestynyt Peltisydän antoi hieman viitteitä tulevasta, hyvillä
kappaleillaan kuten Sotaa ei tule, Peltisydän ja Puumiekka.

Mikä on siis miehiään nyt ilmestynyt 101 tapaa olla vapaa?

Maj Karma on todistanut vuosi vuoden jälkeen sen, että on mahdollista
muuttua levy levyltä, luopumatta juuristaan .

Uuden levyn avausbiisi Osa minusta kuolee, lyö luun kurkkuun heti
kättelyssä.

Biisi on raskas, melodinen ja koukkuja täynnä, kuten hyvä nyrkkeilymatsi.

”Eikä taivas ole mikään raja” laulaa Ylppö .

Eikä tällä levyllä rajoja löydy.

Seuraavaksi kuultava Lama lama lama onkin sitten kerralla päähän jäävä
riffijyrä, eikä se päähän päästyään sieltä poistu . Tämä biisi olisi hyvin
voinut olla jossain MKKK aikaisella levyllä .

Kolmas kappale on levyn nimikkokappale. Biisi ei rankkaa menoa janoavalle
varmasti heti aukea, mutta pian sitä huomaa laulavansa tahattomasti mukana
biisin hienoa kertosäettä. Biisi kasvaa kerta kerralta, kuten koko albumi.

Tämä kappale olisi varmasti ollut suuri hitti, jos sen olisi julkaissut
vaikkapa 2000-luvun alkupuolella tai -90 luvun lopulla. Hieno kappale ja
varmasti tuleva hitti .

Poimitaan vielä levyltä erityismaininnan arvoisiksi ”Ei paholaisii oo” ,
joka sisältää yhden kaikkien aikojen hienoimmista riffeistä, mitä
suomalaisessa musiikissa on kuultu .

Kipeistä asioista laulaa Ylppö, ja tekeekin sen vereslihalla. Tunnetta ja
latausta on biisillä niin paljon, että se on käsinkosketeltavaa .

Tätä Biisiä seuraava ”Johnny Deppin näköinen nainen” on väkivaltaista
tajunnanvirtaa, joka tulee varmasti olemaan tulevien keikkojen
settilistassa.

Tämän biisin myötä myös muistetaan, miksi yhtyeen vokalisti on halutessaan
maan parhaita huutolaulajia .

Levyllä ei ole täytebiisejä eikä korulauseita . Kun romantisoidaan, ollaan
kuin Don Juan. Kun vedetään turpaan, ollaan kuin Mike Tyson parhaimmillaan .

Kauneutta ja musiikillista väkivaltaa, täydellisessä balanssissa.

Bändi on tiukka, kuten aina ja Ylpön kynä on ollut yhtä terävä kuin
rumpali Savolaisen päässä sojottava sarvi.

Ylppö on sanoittajana omaa luokkaansa. Miehen tekstit ovat ”maagista
realismia”, kuten eräässä biisissä sanotaan.

Häiriö on riffikoneena ja biisintekijänä aivan liian aliarvostettu.

Levyn soundimaailma on myös tanakka ja avara. Erityismaininta basisti Koo
Kurittun bassosoundeista. On kyllä ”klangia” ja potkua sillä tavalla, ettei
ole hetkeen tullut vastaan.

Käsissä on siis tämän vuosikymmenen merkittävin suomalainen äänite.

Levy joka kasvaa kerta kerralta.

Tämä levy on autoni soittimessa ollut ilmestymisestään saakka. Joku päivä
kysyin tyttäreltäni kun ajelimme , että ”vaihdetaanko levyä jo” ?

Tyttäreni vastasi ”miksi” ?

Niinpä, miksi ?

Miksi korjata jotain mikä ei ole rikki?

Levy joka sopii auringonlaskuun upeine kertosäkeineen tai vaikka aggression
keräämiseksi omalla keikalle.

Taustamusiikkia se ei ole, vaan ääniraita elämälle .

Puolisot pettää, Maj Karma ei.

5/5

Tags

Related Articles

Check Also

Close
Close