MusiikkiViihde

Maj Karma – Stadium Night Club

Mitä tulee mieleen lukemasta 169? Numeraalisesti 169 on numero joka seuraa numeroa 168 ja etenee ollakseen 170. Tai sitten Länsiväylän numero 169? Hakemani 169 on määrä. Niin monta kertaa olen eilisen Kokemäen Stadium Night Clubin keikan jälkeen nähnyt livenä Maj Karman Kauniit Kuvat ja Maj Karman.

Vuonna -96 ollessani yläasteikäinen, sain kaverin isoveljeltä Kaukana Puhelimista nauhoitettuna kasetille. Kuuntelin kasettia yötä päivää. Ajatuksia juoksi päässäni: ”Mitä tämä on? Onko tämä taiteellista? Onko tämä punkkia? Onko tämä heviä vai onko tämä rokkia?”  Kuunneltuani kasetin rikki, tulin lopputulokseen että tämä on neroutta. Ja rakastuin.

Tuon poikalapsuuden kokemuksen jälkeen ei ole yksikään bändi tehnyt lähellekään samanlaista vaikutusta tähän 34 -ikävuoteen mennessä. Vuonna -97 tapasin silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni. Tutustutin hänet Karman Kaakao albumiin ja kappaleen Buster Keaton jälkeen hän oli myyty.

Aloimme yhdessä kiertelemään Karman keikkapaikkoja ympäri Suomen, ensiksi bussilla ja kun ajokortin sai niin autolla perässä.

Vuonna 2001 käytin kosinnassani Maj karman Kauniiden Kuvien biisiä My bloody Valentine apuna. Kosinta päättyi näihin sanoihin: ” Sä oot neuroottinen, arvaamaton ja vaikea. Rakastan sua ja sun kapinasysteemeitäs.”

Asiassa harppaus eteenpäin. Keikoille ei enää niin paljon pääse kuin haluaisin, kun on 3-vuotias tytär, joka hänkin on karkaaminen, joka juuri joutui seurakuntakerhossa puhutteluun tultuaan kappaleen My bloody Valentinen levyraatiin. Karkaaminen jo toisessa polvessa.

Illan keikkaan :

Päästyämme paikalle oli ovelta pitkälle kadulle jo noin 100 metrin jono joka kasvoi vain. Pressiin kun kuulu niin pääsimme jonon ohi lämmittelemään. Paljon näkyi uusia Kruunupaitoja ihmisillä, joiden ikähaarukka oli 18 – 50v.

Oma vintage! Metallisydänhupparini sai muutaman ostotarjouksenkin. Päälle se jäi itselle kuitenkin.

Bäkkärillä pääsin käymään kun Häiriö tuli hakemaan ja menimme ottamaan yhteiskuvia. Valokuvaajana toimi vaimoni jonka kädet tärisivät kun pelotti. Kuvat otettiin, kiitin ja kättelin. Harva bändi ottaa faninsa yhtä hyvin huomioon kuin nämä Herrat. Tekivät tämän fanipojan onnelliseksi !

Keikka alkaa noin 00.20. Intronauha pyörii ja yleisö on levotonta. Pian se levottomuus palkitaan kun tutut miehet juoksevat paikoilleen ja aloittavat Kokemäen pieksemistä biisillä Sotaa ei tule! Heiluva kiskoja, pirunsarvia ja yhteislaulua heti alkumetreistä.

Biisin jälkeen ei yleisö taputukseltaan kerkeää edes happea vetämään kun ilmoille kajahtaa kuulaana seuraavaksi Puumiekka.

Yleisön naisellisen osa tanssii ja miehet heiluvat mossausta muistuttaen. Mutta yhteislaulua on taas kaikki mukana. Stadium soi kuin vanha holvikirkko. Virren sijasta soi Puumiekka.


Muutaman välispiikkiä muistuttavan sanan jälkeen Ylppö lyö maanisella katsellaan bändin poikien suuntaan käyntiin Peltisydän kappaleen. Yleisön humalatila ja biisin hitikkyys kohtaavat täydellisessä symbioosissa. Suunniteltu juttu vai sitä musiikin kauneutta? Seuraavan biisin aikana ei myöskään armoa annettu. Ilmoille Rukous ja koko Kokemäki pähkinöiksi. Kaikki lauloivat mukana.

Tässä vaiheessa moni bändi pitäisi vesitankkaustauon ja höpisisi yleisölle pehmeitä jotta saisi happea vedettyä.
Tekikö Karma näin? Ja vitut!

Koko suomen Nosferatu ja vaarallisin keulakuva Ylppö laittaa Suomen kovimman rockitaristin kanssa tulelle Attentaatin. Laulamatta olevaan ihmistä ei baarista löydyn ja tunnelma on käsin kosketeltavaa. Sitten lähtee ”Joku joka oli niin ihana, nyt rajoittaa sun vapauttas”  Suomen siisti hiuksisin ja henkilökohtaisesti sanottuna Suomen kovin rumpalin Jii ja nakkilanmiäs, Koo, tyylikkäin basisti koko maassa heittävät täyden Stadiumin ennen näkemättömän hurmokseen, johon vain Karma pystyy.

Seuraavana soi Arpi. Sen huomasi ettei valtaosa yleisöstä tiennyt mikä biisi on kyseessä, mutta silti yhtyivät bändin kiihkoon. Itse kusin hunajaa ja koetin tehdä missään muistiinpanoja, mutta sitä vaikeutti takanani seisova isompi neiti joka kouri persettäni ja nikkaili silmää.

Sitten palattiin juurille ja rikottiin niskoja. Helvetillisellä rankkuudella alkanut Metallisydän sai humalaisimmankin heiluttamaan päätään oksennuksen uhallakin.

Pelastakaa lapset oli seuraavana vuorossa. Luvassa oli hallituksen kaaosta. Häiriön ilmeisesti perjantaina ostama kitara ei suostunyt yhteistyöhön. Kiinteistö ja Koo pitivät munakasta pohjaa yhdessä, Häiriö heitteli kitaransa ja Ylppö sukelsi yleisömeren sekaan. Biisistä saatiin laulettua kertosäkeet jotenkuten. Biisi oli jo loppuvaiheissa kun Häiriö paiskasi uuden kitaran tuhannen päreiksi lavalle. Ylppö jatkoi vielä kitaran telomista. Tätä minä kutsun aidoksi rikokseksi Prkl.

Biisin aikana tuli heti alusta asti todistetuksi että kyllä biisistä tykkäsi kaikki muutkin. Huikea veto.

Yleisö vielä taputti kitaran rikkomiselle vetäen happea. Ylppö ei armoa anna edes pyydettäessä joten ilmoille paukahti Ukkonen ja yleisöön meni ”Nyt saan laulaa ja juhlia” – moodi päälle. Ja niinhän tekivät. Karman soittaen millimetrin tarkasti ja pogoillen vahingoista piittaamatta.

Ukkosta usein seuraa Salama ja näin kävi nytkin. Ylpön mukaan rumpali J. Savolainen on bändistä ainoa kuka siitä tykkää, eikä sitä häneltä kielletä koska mieskin hullu.

Seuraavaksi tunnelmointiin kauniin Kokki, varas, vaimo ja rakastaja – kappaleen tahtiin. Hurmioon yhtynyt yhteislaulu sai bändin ja yleisön hikiseen ja humalaisen symbioosiin.

Seuraavaksi tärähti Kukaan ei huomaa mua. Biisin alussa lauletaan ”Harjavallan top 5 muijat” , joten Ylppö mietiskeli tuleeko turpajuhlat kun Kokemäellä ollaan ?  Ei tullut, vaan yhteislaulua. Biisi toimi paikallaan hyvin.

Settilistan viimeinen biisi oli osuvasti nimetty kappale Onnellinen loppu. Suoraviivainen rockbiisi oli omiaan lopettamaan ensimmäisen osan keikasta. Hikinen yhtye poistui lavalta ja hikinen yleisö jäi huutamaan encorea.

Pian tutut kaiffarit kapusivat lavalle ja antoivat aihetta herkistelyyn kauniin Sodankylä kappaleen. Yleisö nautti suunnattomasti.

Seuraavaksi ilmoille päästettiin uusi biisi, joka sai myös allekirjoittaneen niskalihakset koetukselle. Biisi olisi ollut kotonaan jossain Kornin ja Metallisydämen välimaastossa. Jopa Slayer tuli joistain riffeistä mieleen.
Hyvää on taas tulossa.

Hullu keikka päätettiin hulluin biisiin. Kaakao levyn livejyrä vuosien takaa, eli Hullu Huutaja sai vielä väsyneisiin kinttuihin liikettä. Itse meinasin niskani taittaa.

Bändi ei poistu vaan jää kättelemään kiitollisia yleisöään. Ja saa kiitosta. Sen he ovat ansainneet.

169 keikkaa nähnyt ja en yhtäkään huonoa, toinen toistaan parempia. Ylpön sanoin: ”Tee kulttuuriteko, mene kuuntelemaan livemusiikkia.” Oma neuvoni on: ”Mene Karman keikalle ja rakastu.”

Puolisot pettää –  Karma ei.

Tags

Related Articles

Close