MusiikkiViihde

Rock ei ole kuollut – vaan hengittää kaljanhuuruisena

Torstai 10.8.2017.

Paikkana Lahden Torvi ravintola.

Paikalle saapui allekirjoittaneen kyyditsemänä, tupakka-askien ja tyhjien kaljatölkkien täyttämä Chevy Van kyydissään Porin energisin ja juopoin rokkiretkue, Serpico.  

Serpico on perustettu Porissa  vuonna 2005. Nykyisellä kokoonpanolla yhtye on vaikuttanut vuodesta 2010. Ainoa vaihtuvuus tällä välillä on ollut kitaristi Kimmon vaihtuminen Eddyyn. Kimmo siirtyi aikoinaan soittamaan omaan punkyhtyeeseeni Moosejuiceen, joka on jo edesmennyt. Siis bändi, ei kitaristi.

Serpicon kanssa on itselläni pitkä historia. Olen muun muassa esiintynyt yhtyeen Shallow Mistress -musiikkivideolla, jossa ”esitin” portsaria,joka heittää bändin biisin päätteeksi lavalta ulos, liiallisen humalatilan takia. Tositapahtumin perustuva video.

Serpico koostuu seuraavista janttereista.

Rummuissa energiapakkaus ja kusella käymisen ennätysmies Jani Serpico. Rokkari, isä ja moottoripyörämies henkeen ja vereen.

Antti ”Mother” Fager , Lemmymäisen raivokas basisti, joka on myöskin isä ja rokkari sekä bläkkisfani.

Snake, syntymänimeltään Snake, joka on wikipedian mukaan syntynyt 1800-luvulla. Soolokitaristi Luciferin armosta. Metsänomistaja. Rahamies.

Kalle Vee Dour, Suomen kovimpia rock-laulajia, The Voice, Phil Lynottin ja Freddie Mercuryn äpärälapsi. Isä ja rokin ruumiillistuma.

Viimeisempänä uusin jäsen Eddy. Kitaristi joka on varustettu Justin Bieberin kropalla ja ulkonäöllä. Ties kuinka monen lapsen isä.

He ovat hyviä ystäviäni.


Torvessa ei paljoa porukkaa ollut. Mutta se on se nykyajan vika. Jos baariin sisälle maksaa 5e ja paikalla on kolme bändiä ympäri Suomea, ei sitä suostuta maksamaan koska se on liikaa. Sama raha menee kymmenkertaisena baaritiskillä hetkessä, mutta kunhan menee viinaan niin suomalainen on tyytyväinen.
Porukan vähyys ei vie Serpicon esityksestä mitään pois. Oli yleisöä 10 henkilöä tai sata, bändi vetää täysillä.

Serpicon musiikkia kuvaillaan hard rockiksi. Olen eri mieltä. Serpico on ROKKIA. Aitoa sellaista. Hikistä. Kusen ja kaljan hajuista. Ilkeää ja melodista samaan aikaan.

Vanhoja hittejä ei kuultu vaan nyt soitettiin pelkästään tulevan Rock Tattoo -levyn biisejä. Ja nehän toimi japanilainen luotijuna.
Ensimmäisestä biisistä alkaen ilmassa oli sähköä ja raivoa. Yksi innokas naisfani seurasi Kalle Vee Dourin Davit Lee Rothmaisia -potkuja ilmaan laulaessaan ja innostui itsekin potkaisemaan. Lopputulos oli se että pubiruusun mieli oli ehkä vielä parikymppisen, mutta Levisten takataskuihin oli kerääntynyt vuosien varrella ylimääräistä ja täti mätkähti reva lattiaan ja nuuskutin parkettiin välittömästi. Rouva yritti imeä bändistä nuoruutta, mutta taisi imeä vain Porin matkalta nautitut oluthuurut.

Janin ja Antin muodostama rytmiryhmä on täynnä groovea ja taimi pysyy, vaikka bassosta piuha katkesi ja kapulakin lensi lattialle välillä.
Kaiken rokin ja musiikin perusta on hyvä rytmiryhmä, mutta tässä yhtyeessä se ei ole hyvä. Vaan erinomainen. Vuosien yhdessä soitto kuuluu ja näkyy.
Snake on pähkähullu. Slash on lähin vertauskuva johon voisin verrata virtuoosimaista soolokitaristia. Tukka on silmillä märkänä riehumisesta ja moshaamisesta. Käsikin kramppasi välillä. Jalka monitorilla mies vaan väänsi toinen toistaan huikeampia sooloja millimetrin tarkasti hien lentäessä. Yhden miehen show tuo Snake. Kalle Vee Dour, mies on tulkitsija. Äärimmäisen upealla äänellä siunattu, langanlaiha hurmuri on omiaan nokkahahmoksi. Miehen ääni on peruja jo 5-vuotiaana aloitetusta kuorolaulusta. Ja sen kyllä huomaa. Laulu on voimakasta, sielukasta ja charmikasta. Hän on The Voice.
Eddy soittaa omassa nurkassaan hypnoottisen tarkasti. Pilke silmäkulmassa. Penis vasemmassa lahkeessa. Mies hoitaa tonttinsa kuin Snake metsäpalstansa. Virheettömästi ja oluelta haisten.

Keikan huippuhetkiä ovat musiikkivideonkin saanut Shout, toinen musavideobiisi Ain´t better to leave ja Lightning thunder baby. Kunnon huudatusbiisejä.

Serpico on perhe. Yksikkö. Yhdessä juodaan, vittuillaan ja soitetaan perseet ruvelle. Keikalle lähdetään vaikka tunnin varoitusajalla, koska musiikkia varten miehet elävät. Jos Serpico lyhentäisi biisinsä kolmeen minuuttiin ja laulaisi suomeksi rakkaudesta, niin tämä bändi myisi kultaa hetkessä.
Mutta sitten he eivät olisi oma itsensä. Eli Rock. He eivät mene muottiin, vaan rikkovat niitä.

Ystäväni Jasmin, joka nykyisin asuu Espanjassa, oli käymässä porissa POTR- festarin aikana. Hän asian kiteytti parhaiten: ”Kaksi asiaa ei Porissa muutu, Baarikaappi ja Serpico, ne on aina hyviä”. Sitäpä, Serpico on aina hyvä. Hikinen. Raivokas. Ja oluenhajuinen. Aitoa rock ´n rollia.

Tee itsellesi palvelus ja käy tsiigaamassa tämä bändi. Vaikka netistä, koska keikalla humallut.

Tags

Related Articles

Close